Raskausviikko 33 - synnytykseen ja sen jälkeiseen aikaan valmistautuminen

Onpa outoa kirjoittaa, että ollaan jo viikolla 33! Tai siis pian viikolla 34, kun viikko 33 on ohi. Ja vielä käsittämättömämpää, että jo 3-4 viikon päästä pieni bebe olisi valmis (täysiaikainen) tähän maailmaan. Mielenkiinnolla odotetaan, milloin meidän h-hetki koittaa.

Raskausviikot alkavat jo tuntua fyysisesti raskaalta. Liikkuminen käy hankalammaksi, lonkkia ja jalkoja jomottaa, alaselkää särkee. Vauvan potkiminen tekee niin kipeää, että odotan tämän vain olevan pian ohi. Painonnousun raportoinnin olen jo lopettanut, sillä +10kg on paukkunut jo normaalista syömisestä huolimatta. Jano on hurja - joudun juomaan läpi päivän ja yön niin paljon vettä, etten käsitä mihin se kaikki katoaa. Minun ei itseasiassa tarvitse juosta vessassa normaalia useammin, mutta vettä juon reippaat 3 litraa päivittäin. Mittasin tämän käyttämällä juomapulloani pari päivää, niin sain vähän hajua siitä, että kuvittelenko vain juovani paljon vai juonko oikeasti paljon... No näköjään juon paljon! Lieneekö silti tarpeeksi, kun janottaa yhä.

Kuva: Pixabay

Synnytykseen valmistautuminen

Ajatukset alkaa olla jo synnytyksessä. Se on asia, jota olen alusta alkaen pelännyt. Jo pienestä tytöstä lähtien, kun ymmärsin, että olen nainen ja joudun synnyttämään, mikäli haluan lapsia. Siitä lähtien on pelko vallannut mieleni. En sitä mielellään tee, mutta ei tässä vaihtoehtojakaan ole. Sektiosta tulen vielä puhumaan lääkärin kanssa parin viikon päästä, joten katsotaan mihin päädytään.

Valmennuksessa kävin Naistenklinikalla, jolloin näimme kaikki tilat ja kätilö antoi valtavan infopaketin kaikesta synnytykseen liittyvästä. Harmiksi vain kaikki tämä koski alatiesynnytystä, eikä sektiolla synnyttämiseen juuri annettu tietoa. Suomessa ongelmallista on juurikin nämä pinttyneet vanhanaikaiset asenteet liittyen alatiesynnytyksen "voimaannuttavaan" kokemukseen ja lääketieteelliseen kivunlievitykseen.. Luomuna synnyttäminen tuntuu olevan niin trendikästä tänäpäivänä, mutta hullu valitsee vapaaehtoisen kärsimyksen, kun vaihtoehtojakin on.

Omat ajatukseni on tällä hetkellä, että alatiesynnytykseen voin lähteä vain jos vauva on optimaalisessa asennossa turvallista alatiesynnytystä varten ja sairaalasta on saatavilla kaikki tarpeellinen lääketieteellinen kivunlievitys. Muuten olen yhä vahvasti sektion kannalla. En yhä edelleenkään tiedä, onko vauva kääntynyt poikkiasennosta (kiitos vaan neuvola tästäkin kun olette tutkineet niin vallan hyvin nämä seikat mitkä vaikuttavat synnytystavan valintaan).

Jokatapauksessa, jos alatiesynnytykseen jostain syystä päädytään tai synnytys alkaisi omia aikojaan ennen sektiota, on minulla hankittuna TENS-laite supistuskipuja varten. Olen kuullut siitä pelkkää positiivista ja toivon, että se auttaisi minuakin pysymään kotona mahdollisimman pitkään mahdollisimman vähillä kivuilla. Laitettahan on saatavilla vuokrattavana, mutta samaan hintaan voi ostaa itselleen laitteen myös omaksi. Ostimme Beurer-merkkisen TENS-laitteen (hintaan 40€) ja mies on jo koekäyttänyt sitä. Tälle tulee olemaan käyttöä myöhemminkin lihaskipujen hoitoon, joten tuohon hintaa laite on varsin hyvä sijoitus. Muuta suunnitelmaa meillä ei oikeastaan ole. Sairaalakäynti oli hyödyllinen siinäkin mielessä, että tiedän ainakin, että kätilöitä voi ja pitää vaatia haluamiaan asioita. He eivät kuulemma tee mitään ns. pyytämättä ja kunnioittavat synnyttäjien toiveita hyvin pitkälle, toki vauvan vointi huomioiden. Eli sairaalaan lähdetään sitten sillä asenteella, että kärsiä ei tarvitse ja vauva saadaan turvallisesti tähän maailmaan.

Entäs synnytyksen jälkeinen aika?

Odotan jo innolla sitä, kun kehoni saa taas palautua normaaliksi ja saan jatkaa harrastuksiani. Ne pitävät minut jokseenkin järjissään - harmikseni urheilu on pääasiallinen harrastukseni ja sen uudestaan aloittaminen synnytyksen jälkeen ei olekaan niin yksinkertaista kuin olin kuvitellut. Tein vähän taustatutkimusta vatsalihasten erkaumasta ja kehon fyysisestä palautumisesta. Yllättäen lantionpohjalihasten harjoittelu jo raskausaikana on yhteydessä vatsalihasten erkaumaan ja voisi nopeuttaa palautumista huomattavasti. Jos kukaan neuvolassa olisi minulle maininnut, että lantionpohjalihasten harjoittelu on tärkeää sen vuoksi, että sun vatsalihakset ei räjähdä vatsan sivuille loppuelämäksi, niin olisi motivaatiokin ollut aivan eri luokkaa lihasten harjoitteluun. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan - olen kylläkin satunnaisesti koko raskauden ajan tehnyt harjoitteita, mutta vasta nyt aloittanut säännöllisen harjoittelun. Itsellä ainakin harjoittelu muistuu parhaiten mieleen aina kun lähden päivittäiselle kävelylenkille. Siinä samalla tulee harjoiteltua lantionpohja!

Lisäapuna palautumiseen luin hiljattain belly binding:sta (mm. täältä). Tämä kuulostaa juuri oikealta ainakin minulle fyysiseen palautumiseen. Minusta kehon tukeminen raskauden jälkeen on aivan yhtä tärkeää kuin raskauden aikanakin. Tukivyöstä on ollut minulle hyötyä raskauden aikana - nyt tilasin Amazonista keskivartalon tukivyön raskauden jälkeiselle ajalle. Tulen postailemaan sen käytöstä ja hyödyistä/haitoista sitten myöhemmin, joten jää kuulolle jos sinuakin kiinnostaa belly binding!

Itsemääräämisoikeuden kunnioitus - kuuluu jokaiselle

Onko sinua koskaan tullut tuntematon ihminen neuvomaan kysymättä? Oletko kuullut näin tapahtuvan koskaan läheisellesi? Jos vastauksesi molempiin on ei, niin olet varmasti yksi harvoista - se poikkeus tilastoissa.

Tuntemattoman neuvominen on nimittäin varsin yleinen ilmiö. Ei vain Suomessa, mutta myös muualla ainakin länsimaissa (Eurooppaa kauempana en ole käynyt, joten en voi vahvistaa, tapahtuuko tätä mm. Aasiassa). Se koskettaa oikeastaan ketä vain, mutta erityisesti niitä, ketkä ovat raskaana, niitä keillä on lapsia, koiria, hevosia, tai harrastavat mitään. Ilmiön tunnistaa siitä, että joku täysin tuntematon henkilö tulee antamaan neuvoja kysymättä.

On alistavaa olettaa, että tuntematon henkilö tietää sinun elämästäsi enemmän kuin sinä itse, saatikka sitä, että kukaan kaipaa tuntemattoman henkilön neuvoja koskien omaa elämäänsä. Tällainen käyttäytyminen voi tapahtua joiltain huomaamatta, eivätkä he edes ymmärrä puuttuvansa itsekkäästi tuntemattomien elämään. Voidaan ajatella, että hyvää hyvyyttään varmistellaan lasten turvallisuutta, lemmikin hyvinvointia tai sinun turvallisuuttasi kuntosalilla. Hyvää hyvyyttään siis kyseenalaistetaan henkilön itsemääräämisoikeus tuntematta toista henkilöä lainkaan vain näkemällä pieni pintaraapaisu toisen elämästä.

Voisin tähän väliin sanoa, että jos tunnistat itsesi neuvoja roolista, niin haloo hei, järki jäteen. Ketään ei kiinnosta niin röyhkeät ihmiset. Kukin aikuinen on täysin oikeutettu elämään elämänsä kuten haluaa, kasvattamaan lapsensa, huolehtimaan lemmikeistään ja kuntoilemaan tavallaan.

Itse olen törmännyt tähän muutaman kerran. Olen myös kuullut näin tapahtuvan muille. Kuntosalilla tullaan neuvomaan, koska luullaan tietävän enemmän ja paremmin (ja totta toki, ajatellaan toisen parasta, ettei riko omaa kehoaan, mutta hei, joku random henkilö tietää paljon paremmin kuin sinä itse). Sama koirien kanssa, kyllä se toinen koiratäti tietää paljon paremmin miten sinun koiraasi tulee kouluttaa ja mikä koirallesi sopii. Myös usein voidaan samalla laittaa ruokavaliokin kuntoon, kun ei se sinun käyttämä ruokamerkki kuitenkaan sovi koirallesi (vaikka tätä et itse ollutkaan koskaan havainnut). Samoin lasten kanssa, ja hevostalleilla. Sama ilmiö toistuu paikasta toiseen.

Hyvät ihmiset, arvostakaa ja kunnioittakaa muiden ihmisten itsemääräämisoikeutta. Kukin tietää ja osaa päättää omasta elämästään. Kahden minuutin sivusta seuraamisen perusteella ei voi tehdä yhtään johtopäätöstä toisen elämästä - kahden vuoden tuntemisten jälkeen uskaltaisin ystävälle kohteliaasti mainita, jos toisen elämä todella näyttää huolettavan. Ihmiset tekevät omat päätöksensä - joskus ne ovat virheellisiä, mutta niistä kukin oppii toimimaan paremmin. Annetaan meille kullekin, sinulle, minulle ja hänelle, se kunnioitus yksilöä kohtaan, mitä kukin myös ansaitsee.

Raskausviikko 32 - vaunu- ja kaukaloesittely

Monet kyselevät usein vointiani. Tai ei oikeastaan monet, vaan melko lailla kaikki. Jopa töissä kolleegat kysyvät, kuinka jakselen. Olen sinänsä vähän hämmästellyt tätä huolen määrää, mutta kaiketi raskaana olevan naisen urakka on niin valtava, että he ovat syystäkin huolissaan. Tuntuu vain vähän oudolta sanoa, että ihan hyvin mä voin. Tottahan se on, fyysisesti en jaksa tehdä paljoa, lihakset väsyvät nopeasti, mutta kevyitä askareita jaksan kyllä tehdä melko kauankin ennenkuin selkä ilmoittaa taas olemassaolosta. Rautaa olen ottanut nyt 200 mg/pv, ihan sikiön kehityksenkin puolesta, sillä minun rautavarastot eivät voi millään riittää meille molemmille. Lääkäri saisi toivottavasti tarkistaa ferritiinit tammikuussa seuraavalla visiitillä. Tämän lisäksi popsin päivittäin 10mg D3-vitamiinia ja maitohappobakteereja.

Loppuraskaus on tähän asti mennyt ilman sen suurempia murheita. Autosta poistuessani tällä viikolla onnistuin revähdyttämään kohdunkannattimen toiselta puolelta - se vihlaisu oli aivan jumalattoman tuskaisa, luulin jo paikkojen revenneen kokonaan. Onneksi sen vakavammasta ei ollut kyse, sillä kipu häiveni vähitellen, mutta on selvää, ettei pitäisi yrittää edes kurkotella, vääntyillä tai kiertyä mihinkään suuntaan ison vatsan kanssa.

Hankinnat

Loppu alkaa häämöttää ja sitä miettii, että onkohan muistanut hankkia kaikki lapselle valmiiksi! Voisin listata lyhyesti sen, mitä meiltä vielä puuttuu: voiteet, vaipat, maidot, amme, sänky, ja lelut. Viimeisimpien kanssa mä olen mahdottoman huono - en ole ollut lasten kanssa juurikaan koskaan tekemisissä aiemmin ja ei mitään hajua minkälaisilla leluilla niitä voi viihdyttää. Sen tiedän, että mitä nuorempi vauva, sitä suurempi lelu ja vähemmän liikkuvia osia. Taidan käydä kiertämässä paikallisia kirpputoreja, sieltä luulisi löytyvän inspiraatioita leluihinkin.

Uudet vaunut kasattuna. 

Vaunut:

Ostettiin uutena ABC Design:n Salsa 4 Diamond Edition (Verkkokauppa.com) harmaat vaunut. Käytiin kokeilemassa muutamia vaunuja parissa eri lastentarvikeliikkeessä ja alunperin oltiin ostamassa Oran Unto-vaunuja. Ne olivatkin yllättävän matalat, kuten monet muut vaunut, meidän makuun ja oikeastaan se korkeusero oli se syy, minkätakia päädyttiin Salsa 4-vaunuihin. Ne on vähän normaalia korkeammat ja tosi kiva etenkin pitkille henkilöille - vauvaa ei tarvitse nostella selkä vääränä vaunuun ja vaunusta pois.

Renkaatkin lähtevät tarvittaessa helposti irti.

Kriteerejä vaunuille oli monia. Halusin kompaktit, helposti kokoontaittuvat vaunut, joissa on kuitenkin ilmakumirenkaat ja joita kehtaa työnnellä vaikka metsässäkin. Vaunujen tuli mahtua myös julkisiin, etenkin busseihin ja mahtua kääntyilemään kaupoissa, joten kääntyvät eturenkaat oli must. Tavarakorissa tuli olla tarpeeksi tilaa. Lisäksi halusin ehdottomasti yhdistelmävaunut, jottei tarvitsisi ostaa toisia tai kolmansia myöhemmin. Näillä vaunuilla selvitään Saksan reissuistakin, mahtuvat autoon, on kevyet kantaa, mutta silti todella kestävän oloiset ja monipuoliset. Ainoa miinus on väri, johon ei juuri ollut valinnan varaa. Mutta harmaa miellyttää monia ja onpahan helpompi myydä eteenpäin kun jäävät meille tarpeettomiksi.

Vaunut kasaantuvat näin pieneksi ilman renkaita.

Turvakaukalo:

Ostettiinkin yllättäen käytettynä Torista Maxi Cosi:n Cabriofix-kaukalo. Tähän päädyttiin sen vuoksi, että meidän autoon ei ensinnäkään käy isofix-kiinnitys. Mä halusin välttää sen turvavyörumban ja löytää sellaisen kaukalon, johon saa alustan autoon. Näin autoilu on helppoa ja nopeaa, kun ei tarvitse jokakerta vyöttää kaukaloa itsessään vaan napsauttaa sen vain kiinni. Maxi Cosi:n Easybase 2 oli sellainen, jonka saa turvavöillä autoon kiinnitettyä, ja siihen kaukalo sitten vain napsautetaan paikalleen. Molemmat löytyivät Torista melko edullisesti ja olen tosi tyytyväinen valintaan.

Kaukaloon ja vaunulenkeille hankittiin lämpöpussi - Eisbärchen merkkinen, beigen värinen. Sekin löytyi Torista käytettynä. Siisti ja söpö pussi, kelpaa hyvin tämän talven menoihin. Seuraavana talvena se onkin varmasti jo liian pieni, senkin takia en halunnut ostaa uutena, koska käyttöaika tulee olemaan niin lyhyt.

Vaatteita on hankittu lisää kirppiksiltä, lakanoita, pyyhkeitä ja harsoja ompelin itse, kuin myös vaihtoalustan ja vedenpitävät suojukset kotiin ja matkalle. Näistä pitänee laittaa kuvia myöhemmin, sillä tähän hätään niitä minulla ei ole.

Nyt joulun viettoon! Ihanaa, että on hetken lomaa aina uuteen vuoteen saakka. Syökää hyvin, nauttikaa ajastanne. Toivotan kaikille makoisaa joulua ja ihanaa uutta vuotta 2020!

Raskausviikko 31 - vilkas vauva

Hetken mietin, että mitä erityistä on tällä kuluneella raskausviikolla tapahtunut. Ei juuri mitään muuta kuin tuskaisia potkuja päivästä toiseen. Pieni bebe on niin mahdoton potkimaan, liikkumaan, myörimään ja hakkaamaan minua sisältä päin, että alkaa tuskastuttaa. Ja vähän hermostuttaa. On onneksi myös rauhan hetkiä, mutta liikkeet ovat todella epämukavia. Ja niitä kun tuntee jatkuvasti pitkin päivää ja yötä, sillä hän on päättänyt majoittua jotenkin niin, että jalat ovat aina kohti vatsaani, ei selkääni.

Kuva: Pixabay

Neuvolassakin käytiin. Terkka tokaisi vatsaa kokeiltuaan, että onpas kova! Hän yritti tunnustella vauvan sijaintia, mutta ei uskaltanut painella, koska on kuulemma niin kova vatsa. Ja ei siis ollut supistus käynnissä, vaan näemmä vauva oli juuri tällä hetkellä päättänyt majoittua vatsan etupuolelle - sen kyllä tuntee, että olen paljon etupainoisempi, liikkuminen on hankalampaa ja vatsa on kuin yksi kova möykky. Tykkään enemmän, kun hän on enemmän selkääni vasten, niin pystyn liikkumaankin normaalisti. Hikoittelusta päätellen hänen pää on ollut alavasemmalla ja sitten vielä enemmän vasemmalla, eli asento vaihtelee näköjään jatkuvasti, ainakin viime yönä oltiin niin poikittain että olipa kiva maata kyljellään kun pelkää rusentavan vauvan pään! Sen kovan motin kyllä tunsin hyvin vasemmalla puolella ja samalla rummutuspotkuja oikeaan kylkeen.

Väsymyksestä valitin neuvolassa, mutta ihan turhaan. Hemoglobiini oli 124 ja kuulemma "tosi hyvä, ei sun tarvitse sitä rautaa syödä". Ja minähän yritin vääntää rautalangasta, että joo, hemoglobiini voi olla okei, mutta mun rautavarastot on aivan empty. Hän ei siihen sanonut juuta tai jaata, hänen mielestään se on uudempi villitys se ferritiini eikä siihen neuvolalla ole syytä puuttua. No, ehkä olisi syytä päivittää neuvolankin nykytietämystä lääketieteestä ja rautavaraston vaikutuksesta naiseen.

Väsymys tosiaan -  mun väsymys ei ole mitenkään sellaista henkistä, vaan enemmän fyysistä. Se on oikeastaan sellaista lihasvoiman puutetta. Jos teen mitään fyysistä vähäänkään, niin lihakset väsähtää samantien ja alkaa polttelemaan kuin olisin pidempäänkin urheillut. Ei kertakaikkiaan jaksa. Mutta jos istuskelen sohvalla ja teen kevyitä kotitöitä, niin mä olen tosi pirteä ja aikamoinen elohiiri. Ei minusta vaan ole enää urheilijaksi tässä vaiheessa raskautta, vaikka niin kaipaisinkin urheilua.

Päivät on sellaista odottelua. Odotetaan joululoman alkua, muuttoa, äitiysvapaan alkua, synnytyksen alkua ja sitä päivää kun kehoni saa taas olla oma itsensä jonain päivänä. Jokainen päivä on aina päivä eteenpäin ja kyllä siellä tunnelin päässä näkyy jo vähän valoa.

Raskausviikko 29 ja 30 - raudanpuute ja myllerrys jatkuu

Mulla alkoi juuri 31. raskausviikko. Kaksi viikkoa meni ilman blogipäivitystä, vaikka ideaa ja inspiraatiota kirjoittamiselle olisi ollut. Kiire on vain syönyt vapaa-ajan, mutta onneksi ainakin tänä viikonloppuna ehtii kirjoittaakin kuulumisia.

Aloitin ihan omasta päätöksestä rautakuurin uudestaan. Olin ehkä sinisilmäisen hölmö, että kuuntelin neuvolan tätiä kun hän sanoi, että voin jättää raudan pois. .. Mullahan oli todettu raudanpuute about vuosi sitten työterveydessä. Ferritiini oli tuolloin 7. Aloitin raudan ottamisen, 100 mg/pvä. Tätä kesti joku muutama kk, ja työterveydessä mitattiin ferritiini uudestaan. No, nyt se oli 23. Lääkäri ihmetteli, ettei enempää ollut noussut, ja halusi tuplata annoksen. Tuolloin elettiin alkukevättä 2019. Annostelin 200mg rautaa päivässä. Muistaakseni kysyin myös lääkäriltä tuolloin, että onko näin matalilla ferritiinilukemilla mitään asiaa tulla raskaaksi? Hän sanoi, ettei huolta, ei haittaa. Ok.

Alkuraskaudessa mitattiin veriarvot seuraavan kerran ja ferritiini oli 33. Terkkari ei kommentoinut kummemmin, taisi olla jo unohtanut raudanpuutteeni. Eihän neuvolassa seurata kuin hemoglobiinia... Mun hemoglobiinit olivat neuvolakäynneillä noin 125, sen jälkeen jopa 137. Terkkari ihmetteli, että onpas noussut hyvin, ei sun tarvitse enää rautaa syödä. Ok. Tässä vaiheessa itse unohdin kysyä, mutta hei, entäs se ferritiini.....

Näistä mittauksista on nyt jo aikaa parisen kuukautta. Rautavarastoilla ei ole kuin yksi suunta raskauden aikana, ja se on alaspäin, joten mua pelottaa, että ferritiinit on nyt aivan pohjalukemissa, vaikka hemoglobiini olisikin hyvä. Olo on mahdottoman voimaton ja uupunut. Aion niin ensiviikolla neuvolassa vaatia uusia verikokeita, että mitataan se ferritiini. Sillä välin, otan taas 200 mg rautaa päivässä. Ja en aio lopettaa, ennenkuin rautavarastot on taas kunnossa. Eli ainakin puolisen vuotta katsellaan tästä eteenpäin.. Huoh. Turhauttavaa.

Pilkahdus valoa synkkään joulukuuhun.

Myllerrys mahassa jatkuu.

Vauva on niin mahdottoman kova potkimaan ja mönkimään. Kahden viikon aikana taisi olla kaksi päivää, kun liikettä tuntui hyvin vähän. Oli selkeästi vaihtanut asentoa, sillä ne pari elonmerkkiä mitä tunsin, oli potkut rakkooni. Tämän jälkeen alkoi taas ralli ja nyt ollaan taas selkeästi poikittain. Yhä! Öisin etenkin vatsa ottaa osumaa niin oikeaan kuin vasempaan laitaan yhtä aikaa ja se alkaa olla mahdottoman rasittavaa, kun koitan nukkua.

Muutenhan mä olen ihan elossa. Lasken päiviä joululomaan (10 työpäivää jee!) ja äitiysvapaaseen (16 työpäivää jee!). Uusi vuosi tulossa ja me muuten muutetaan.... isompaan asuntoon. Siitäkin lisää myöhemmin. Paino nousee, en uskalla mennä vaa'alle enää, ensviikolla on varmaan pakko. Vatsan ympäryksen muuten mittasin eilen. 95cm! Hui kamala. Aika valas olo alkaa olla. Ruoka kyllä maistuu, väsyttää, ärsyttää, odotuttaa, toivon että tää on kohta ohi ja pikkuinen olisi täällä.

Sikiö poikkitilassa

Viime neuvolanäynnillä todettiin, että sikiö on poikittain kohdussa. Raskausviikolla 28. En muuten ollut aiemmin tätä kummemmin miettinyt, mutta nyt ymmärsin miksi kaikki potkut ovat tuntuneet vatsan kyljissä. Ja sitä on muuten tapahtunut jo hyvin pitkään; en muista kuin pari satunnaista kertaa kun olen saanut potkuja alapäähän ja vatsan yläosaan.

Poikkitilasta ei löydy paljoa tietoa suomeksi, mutta englanniksi kylläkin. Transverse lie on googlen mukaan yleinen viikoille 25-26, mutta tämän jälkeen sikiön poikkitila voi viitata ongelmiin kohdun rakenteessa, lapsiveden suureen määrään tai istukan sijaintiin. Yhdessä lukemassa tapauksessani istukka kohdun yläosassa vei niin paljon tilaa sikiöltä, ettei se kertakaikkiaan mahtunut muutoin olemaan. Mullahan istukka on edessä, en tosin tiedä kuinka ylhäällä tai alhaalla, mutta olen kyllä tuntenut liikkeet ja potkut todella vahvasti vatsalla joten epäilen ettei se ainakaan keskivatsan kohdalla voi olla.

Saa nähdä miten käy! Pysyykö hän poikittain siellä yhä pidempään vai päättääkö kääntyä jossain vaiheessa pitkittäin. Istukan sijainnin vuoksi ulkokäännöstä ei suositella enkä sitä varmaan sitten haluaisikaan. Toisaalta jos päädytään suunniteltuun leikkaukseen, niin oikeastaan se toisi helpotuksen tunteen, sillä en odota innoissani synnytystä. Kivut pelottavat ja sen vuoksi päästään myös sairaalavisiitille joulukuussa. Kirjoitan synnytyspelosta lisää toisella kertaa - ja seurataan tätä poikkitilaa tulevissa postauksissa!

Raskausviikko 28 - vielä jaksaa pyöräillä

Vuoden harmain kuukausi marraskuu lähentelee loppuaan - onneksi! Joulukuu tuntuu paljon mukavammalta, koska joka päivä joulu ja uusivuosi on askeleen lähempänä. Tästä pimeydestä auttaa selviytymään nimenomaan nuo loppuvuoden juhlapyhät, hyvä ruoka, seura ja pitkät vapaat. Vielä pitäisi jaksaa 19 työpäivää ennen joululomia ja sen jälkeen 9 työpäivää ennen äitiysvapaita. Ei kauaa enää! :) Töissä olisi tulossa vielä muutama stressaava juttu, mukaanlukien neuvottelut eräästä projektista päivä ennen mun äitiysloman alkua. Ne neuvottelut olivat aiemminkin jo todella stressaavia ja siellä tunteet kuumenee ihmisillä, kun useampi taho yrittää löytää yhteistä säveltä projektin aloittamiseksi. Mä niin toivon, ettei mun tarvitsisi osallistua noihin viimeisiin neuvotteluihin, isolla mahallani kävellä ministeriöön ja koittaa olla halkeamatta kahdeksi. Jotenkin toivoisin, että voisin olla viimeisen viikon sairaslomalla - onhan tässä vielä aikaa ja ehtii varmaan stressin vuoksi taas aloittaa supistelut, sehän jo riittää syyksi lepolomaan.

Anyway, juhlapyhät on tulossa! Joulu vietetään osin mun vanhemmilla yhdessä ruokaa laittaen ja syöden. Sen kummempia joulusuunnitelmia ei ole. Uudeksivuodeksi koitin miettiä, että mitä sitä jaksaa näin raskaana ollessa edes tehdä. Bileet sun muut alkoholin täyteiset juhlat ei oikein käy, joten ravintola ja illallinen olisikin sitten ainoa vaihtoehto. Varasinkin sitten pöydän yhdestä kivasta ravintolasta uudenvuoden aattoillaksi meille. Tunnetusti Helsingin ravintolat - ne mitkä sattuvat olemaan auki uudenvuoden aattona - ovat tupaten täynnä, joten tänävuonna olin ajoissa liikenteessä ja varmistin meille kivan illallisen. Halusin löytää jonkun medium-hintaluokan fine dining ravintolan, jossa ei tarvitse itseään ihan kipeäksi maksaa, mutta ruoan tulisi silti olla keskivertoa parempaa. Käytän usein Tripadvisorin arvosteluita ohjenuorana siitä, että mihin kannattaa mennä syömään ja mihin ei.

Rv 28+0

Tämä raskausviikko ei ole ollut edellistä kummempi. Vatsa näyttää suht litteälle, vaikka olo on kovin raskas. Minusta tuntuu, että välillä tuo bebe majailee vatsan etuosalla ja silloin vatsakin näyttää isommalle. Ainakin verrattuna tämänaamuiseen olotilaan, jolloin bebe on selkeästi ollut lähempänä selkärankaa, sillä minun vatsanalue tuntui kovin kevyeltä ja jopa sporttiselta! :D

Oli muuten niin sporttinen olo, että päätin lähteä kokeilemaan pyöräilyä. Pakko oli päästä ulos raikkaaseen ilmaan ja urheilemaan. Eilisillan raclette-juustot saattoivat tuoda vähän ekstrakaloreita, joten tänään sitten ekstraliikuntaa sen edestä. En ole pyöräillyt hetkeen, moneen viikkoon, ja epäilin että onnistuuko vatsan kanssa meno ja jaksanko polkea.

Seikkailin tunnin verran keskuspuistossa ja yllätykseksi pyöräily tuntui melko kevyeltä. Sinisen taivaan pilkahtaminen piristi mieltä kummasti. Valohoito ehdottomasti auttaa tähän kaamos-oloon ja olisikin hyvä ulkoilla aina valoisan aikaan - aina kun vaan ehtii.

 

Muuten en ole oikein jaksanut urheilla. Kävelyillä olen käynyt ja siinäpä se. Venyttelyä ja vähän joogaa kotona, ettei paikat ihan jumiudu. Vaa'alla en ole tällä viikolla käynyt ja vähän pelottaa että luku on noussut taas. Se on toki odotettavissa kun pikkuinen kasvaa ja mä toivoin, ettei tähän painonnousuun liity liikaa ylimääräisen rasvan kerryttämistä. Olkoot mikä tilanne hyvänsä, en malta odottaa että pääsen taas urheilemaan kunnolla synnytyksen jälkeen omana itsenäni! Tähän päätän tämän viikon kuulumiset. All good so far!

Raskausviikko 27 - supistukset varoittelee jo tulevasta

Taas on yksi viikko lisää takana tätä raskasta oloa. Talvitakit alkaa jo kiristää vatsan kohdalta ja en tiedä mitä puen kun kunnon pakkaset alkaa. En varmaan sitten mene ulos lainkaan :D Saa nähdä. Joku ratkaisu tähänkin tilanteeseen löytyy. Vatsahan on nyt isoimmillaan mitä on ikinä ollut, ottaen huomioon että olen ollut todella hoikka koko elinikäni.

Potkut alkaa tuntua kovemmilta päivä päivältä. Kuvasin videotakin vatsasta muistoksi, on meinaan niin huvittavan näköistä kun koko vatsa hyppii sinne ja tänne vauvan potkiessa. Välillä tuntuu että koko otus tunkee vatsasta läpi ja näkyy kun pää tai peppu puskee ulos navan vierestä. Huvittavaa! Videota en kyllä tänne lataa - ainakaan vielä.. Saa nuo vatsakuvat riittää tälle postaukselle.

Rv 27

Painonnousua tähän mennessä 7.3 kg eli aikalailla sama kuin viikko sitten. Olen hillinnyt syömistä vähän ja ihan hyvä vaan - muuten tulee vaan liikaa turhia kaloreita mitä en minä eikä vauvakaan tarvitse.

Sokerirasitustestin tulokset olivat vihdoin omakannassa. Kaikki tulokset alle raja-arvojen, joten raskausdiabetestä ei ole - juhuu! Jännät arvot muuten, meinaa paastoarvo oli 4.3, tunti sokeriannoksen jälkeen 6.0, kahden tunnin päästä 6.2 Luulin, että viimeisen arvon (2H) tulisi olla pienempi kuin ekan (1H), mutta ei näköjään. Anyway, maanantaina on neuvola joten siellä varmasti tätä asiaa puidaan nopeasti.

Supistukset ovat herätelleet minua olemassaolollaan. Mietinkin jo, että onpas kiva ettei ole supistellut tähän saakka ollenkaan, niin eiköhän ne sitten ala. Olkoot sitten stressi tai mikälie fyysinen rasitus syynä, mutta yksi ilta tässä oli jatkuvaa supistelua. Aina kun nousi ylös tuolilta/sohvalta tekemään mitään, niin vatsa menee aivan kivikovaksi. Ei kipua, mutta kyllä se vähän ilkeältä tuntuu se kovettuminen. Täytynee tätäkin seurata, että alkaako tulla useammin supisteluja. Muuten pitää ollaa kyllä rauhallisemmin. Työt saa odottaa, jos niikseen on. Olenkin jo perehdyttämässä sijaistani yhteen projektiin tässä pikkuhiljaa, jotta hän voi hoitaa mun hommani poissaollessa. Toivottavasti tekee yhtä hyvää jälkeä ;) Ei muuta kuin viikonlopun viettoon sitten vaan. Onnea Suomelle pääsystä EM-kisoihin! Moni varmaan katsoi eilisen ottelun, aika huimaa oli!

Raskausviikko 26 - sokerirasitus ja potkutreenit

Visiitti luonnonhistorialliseen museoon.

Tällä viikolla olinkin sokerirasitustestissä. En muuten kuulu riskiryhmään, mutta lähisukulaisella 2. tyypin diabetes on tarpeeksi suuri syy nykyään lähettää testeihin. Kahden tunnin istumista varten otin neulepuikot mukaan labraan, siinä onneksi sain ajan kulumaan ja neuletyönkin edistymään. Vähän, siis aika paljon, väsytti sen sokerilitkun jälkeen, ja vieressä istumat viisi muuta raskaana olevaa sokeritestiläistä näyttivät pärjäävän ihan hyvin hereillä - paitsi yksi melkein nukahti. Testin aikanahan ei saa nukkua, joten väsymys tulee taittaa sitten vaikka mukavin ajatuksin tai vaikka sen neuletyön parissa. Tuloksia katsellaan sitten neuvolassa ensiviikolla.

Sopivasti halloween-teemaan.. lähisukulaisiamme apinoita Luomussa.

Vauva on kova potkimaan. 

Olen tuntenut potkut jo pitkän aikaa, noin viikosta 20 asti, erittäin voimakkaina. Istukka oli aika ylhäällä muistaakseni, joten se ei vaimenna yhtään potkuja. Usein pieni potkii ylös oikealle - mietin että voiko hän jo ylösalaisinkin kääntyillä siellä! Kaiketi. Tai sitten nämä potkuasennot ovat tosi mielenkiintoisia.. Välillä tuntuu niin ylhäällä että alhaalla, kaiketi käsi- ja jalkavoimin samaan aikaan kehon suoristelua. Ne tuonne alas osuvat potkut tuntuu muuten tosi oudolta :D Mutta jännä on siis se, että mä näen potkut hyvin selvästi. Vaikka potku ei osuisi vatsan alueelle, mun koko vatsa hytkyy potkujen tahtiin. Iho on aivan älyttömän kireä ja kohdun kohdalta vatsan alue on todella kova (!). Ei siinä ole enää yhtään rasvaa tai lihasta välissä. Mietinkin, että kiva kun töissä kokouksessa tyyppi alkaa potkia ja kaikki näkee kun vatsa hytkyy rytmikkäästi. :D

Vatsan kokohan näyttää pieneltä viikkoihin nähden. 

Olen kyllä paisunut kuin pullataikina, mutta iho ei meinaa antaa periksi. Kiloja on tullut tähän mennessä 7.1 kg. Mieskin sanoi, ettei ne kilot kyllä näy yhtään missään. Kaiketi mun suolisto on täysin pakattu keuhkoihin ja vatsalaukun tilalle - ahtaaksi käy kun mä en voi enää syödä paljoa! Vatsa täyttyy tosi nopeasti - fyysisesti siis - vaikka mulla nälän tunne yhä jäisi. Ei vaan kertakaikkiaan pysty laittamaan paljoa ruokaa kerralla vatsaan. Ei siis ainakaan pitäisi olla ongelma tuon painonnousun suhteen, jos ruokaakaan ei voi kerralla paljoa syödä.

Ei enää dinosauruksen nälkää, onneksi!

Muutenkin nälkä on laantunut sitten alkuajoista. 

Mä olin aivan julmetun nälkäinen sen ekan kolmanneksen ja nyt tuntuu, että välillä voisi jopa jättää lämpimän ruoan väliin ja syödä vain leipäpalan enintään. Tästä huolimatta koitan syödä monipuolisesti ja etenkin niitä kasviksia tuoreena. Pienillä teoilla nyt voi olla kauaskantoiset seuraukset, joten ainakin potkutreeneistä päätellen on vauva saanut hyvin ravinteita kasvaakseen! :)

Raskausviikko 24 ja 25 - nälkä ja sokerinhimo yllättää

Aika on taas kulunut niin, etten ehtinyt edes viime viikolla blogiin kirjoittaa. Tälläkin kertaa kahden raskausviikon kuulumiset yhdessä!

Neuvolassa oltiin parisen viikkoa sitten. SF-mitan mukaan normaalissa kehityksessä mennään, verenpaineet alakanttiin, mutta yhä ok (luokkaa 115/70). Paino noussut tähän mennessä 6.2 kg. Minusta tuntuu, että täti kyselee joka kerta samat kysymykset, joihin olen vastannut jo moneen kertaan - eli ei tunnu että mitään uutta neuvolasta kuulisi. Tietysti on kiva kuulla sydänäänet, pieni sydän paukuttaa menemään ja katsotaan verenpaineet sekä pissanäyte, mutta siinäpä se hyöty mitä neuvolasta olen tähän mennessä saanut. Jonkinsortin masennustestin jouduin tekemään, aika selvästi en ole lainkaan masentunut. Vähän turhilta tuntuvat neuvolakäynnit nyt, mutta terveydenseurantaa lähinnä. Pian saadaan tehdä myös isyydentunnustaminen, se on ihan tarpeen kun ei aviossa olla.

Olen koittanut saada loppuun pienen neulontaprojektin - tarkoitus oli että tästä tulisi viltti talveksi vaunuihin, antamaan ekstralämpöä. Katsotaan mitä siitä tulee, valmista ei ole vielä ja täytyy vielä yhdistellä noita neliöitä ja silittää sileäksi.

Vointi on ollut hyvä. Urheilua en ole juuri harrastanut. Ainoa liikunta on ollut kävely, jota sitäkin voin noin 20-30min kerralla harrastaa. Sitten alkaa vatsaa sattumaan, nyt useimmiten vasemmalle puolelle. Neuvolassa sanoivat, että moinen kipu olisi vain liitos/venymiskipuja, kaiketi niin sitten. Kipu loppuu aina kun tulen kävelyltä kotiin ja istun alas rauhoittumaan.

Ruokaa tuntuu uppoavan kuin pieneen hevoseen. Oon ehkä syönyt liikaakin, mutta koittanut rajoittaa terveellisiin vaihtoehtoihin ja syödä paljon hedelmiä ja kasviksia. En aina ole täydellisesti onnistunut, sillä pari kertaa on tullut sipsiä ja karkkiakin nautittua. Niissä on vain se vaara, että kun kerta sokerin makuun pääsee, niin sitä kaipaa lisää ja lisää.... Nyt minua odottaa keittiön kaapissa karkkipussien jämät, joissa on pelkkää mustaa salmiakkia ja lakritsia. Syön ne sitten kun vauva on täällä :)

Selkä on kipuillut vaihtelevasti. Yöllinen valvominen on yllättäen vähentynyt. Nukkuminen onnistuu lepoasennossa, kun alempi jalka on suorana ja ylempi jalka vartalotyynyn päällä koukussa. Välillä vain selkä tuntuu rasittuneelta yön jälkeen ja tuntuu erilaista kipua - ei sitä iskiaskipua joka säteili pakaroihin ja jalkoihin. Iskiaskipu kyllä alkaa, jos nukun normaalissa sikiöasennossa kyljellään. Se ei ole siis kadonnut mihinkään, olen vaan onnistunut nyt hoitamaan oireita niin että saan nukutuksi. Jaksaapahan käydä töissä! Jos olo menee huonommaksi, niin en kyllä pelkää hakea sairaslomaa, sillä stressi alkaa painaa ja pieni kotona lepääminen ei olisi pahitteeksi! :D

Äitiysloman alkuun kaksi kuukautta ja rapia viikko siihen päälle. Ei kauaa enää!

Raskaana olo kyllästyttää välillä

En ole varmasti ainoa nainen, joka on kyllästynyt raskaana oloon. Se, että raskaus on elämän parasta aikaa, on kyllä täyttä puppua ainakin minun kohdalla.

Minulla on vielä noin 3,5 kk jäljellä tätä raskasta aikaa, ja olo alkaa olla jo melko tukala. Fyysisesti tukala. Mulla oli todella pitkään pieni vatsa ja se on kasvanut hitaasti - kunnes viikot 20+ olivat käsillä! Nyt vatsa on pyöristynyt selkeästi ja kaikenlainen kääntyily, tavaroiden poimiminen lattialta, kurkottelu on ärsyttävän hankalaa. Olo on jatkuvasti kuin pallolla - maha on pinkeä, iho venyy ja kiristää, vaate yksi kerrallaan tuntuu liian kireältä päällepantavaksi.

Kuva: Pixabay

Fyysisesti myös urheilu ottaa koville. Tai jos kävelyä voi nyt enää urheiluksi kutsua. Puolen tunnin kävelyn jälkeen vatsaa alkaa kivistämään ja vauhtia täytyy höllätä - kipu loppuu vain levolla. Yhdenkin kerroksen kävely ylöspäin rappusissa saa minut läähättämään kuin lihavan koiran joka ei ole liikuntaa koskaan harrastanutkaan. Pitkään jalkeilla olo alkaa heikottamaan ja täytyy istua alas kuin vanha mummeli, jotta jaksaa taas. En sanoisi, että tää mitenkään hehkeää on. Ja tästä se vielä vain pahenee, kun vatsa kasvaa kokoa.

Seksistäkin on tullut hankalaa, lähinnä selkäkipujeni vuoksi. On vaikeaa löytää asento, jossa en naksauta selkääni jumiin tai saa sitä muuten vain kipeäksi. Kauppakassien kantamisen olen jo unohtanut. Miehen täytyy olla mukana kantamassa meidän viikko-ostokset kotiin rappuset ylös, en iki päivänä jaksaisi raahata niitä kotiin saakka. Asunnon siivouskin on hankalaa, imuroinnista kipeytyy selkä ja mies ei anna minun plärätä kemikaalien kanssa. Selkäkipujen hoito on yhtä kuntoutusta, jokapäiväistä venyttelyä ja kehonhuoltoa. Vessassa pitää juosta jatkuvasti. Nälkäkin on, mutta ruokaa ei enää mahdu vatsaan yhtä paljon kuin ennen, sillä vatsa on täynnä vauvaa.

Sekin, kun edes viinilasillista ei voi nauttia. Tämä on ollut pisin alkoholiton aika aikuisiälläni, ja kyllä olisi useampaan otteeseen jo maistunut lasi kylmää. Mutta en voi enkä halua pienen takia sitä tehdä. Jäähdytän valkoviinini valmiiksi synnäriä varten, voidaan siellä sitten juhlistaa pienen syntymää yhdessä.

Lähinnä siis ärsyttää, että olen fyysisesti kykenemätön asioihin, joita olen normaalisti voinut tehdä ja haluaisin yhä kyetä tekemään.

Tämän valitussaarnan jälkeen haluan mainita, että on raskaudessa positiivisiakin puolia.

Mielialanvaihteluille on aina selitys: hormonit. Siis vaikka se ei olisikaan oikea syy, mutta hormoneja voi syyttää aina ja se menee uskottavasta selityksestä helposti läpi. Ruokahimoni ovat yllättäen hyväksyttäviä, sillä olenhan minä raskaana. Sen lisäksi voin surutta istua bussin ja junan parhaille paikoille ja jopa pyytää ihmisiä antamaan paikkansa. Ruuhkabussissa istumapaikka on siis taattu.

Uskaltaisin väittää, että raskaus on syventänyt meidän parisuhdetta, sillä syntyvä pienokainen luo konkretiaa parisuhteen pysyvyydelle - tässä sitä pian ollaan pienen ihmisen kanssa, jonka me kaksi olemme yhdessä luoneet. Olen ehkä ollut onnellisempi ja vapautuneempi raskauden aikana - tälle olotilalle antautuminen on tuonut jonkunlaisen hymyn takaisin elämääni. Pienen odottaminen ja ajatus siitä, että hän on pian täällä, innostuttaa päivä toisensa jälkeen.

Raskausviikko 22 ja 23 - opin elämään selkäkipujen kanssa

Salilla kevyttä treeniä, rv 22.

Musta tuntuu, että aloitan joka postauksen mainitsemalla, että viikko on mennyt nopeasti, mutta niin se vaan menee. Lähinnä töiden takia - mulla on ollut jäätävä kiire pikaisen asiakastoimeksiannon kanssa ja sain sen vihdoin puristettua kasaan. Nyt eletään jo raskausviikon 23 loppua joten mä kirjoittelen samalla molempien viikkojen kuulumiset.

Sain vihdoin vastauksen neuvolasta (iskiaskipuun liittyen). Ei mikään ihme, että siellä päässä oli täydellinen radiohiljaisuus, sillä meidän kätilö oli ollut poissa viikon. Ja minä koittanut selvitä kivuissani. Kun sain vihdoin vastauksen sieltä, niin sain samantien lähetteen fysioterapiaan. Seuraavana aamuna kävin fyssarilla, joka sekään ei juuri osannut minua auttaa. Sain lähinnä samoja neuvoja mitä olen jo netistä löytänyt. Kun kipu johtuu raskauden vuoksi löystyneiden nivelten liikkumisesta, niin ei asialle ole paljoa tehtävissä.

Selkä on nyt taas alkanut naksumaan enemmän. 

Se oli pitkän aikaa totaalisen jumissa - silloin kivut vain yltyivät päivä päivältä sietämättömämmiksi. Naksahduksen jälkeen kivut oli hetken poissa, ja uudelleen naksahtamisen jälkeen kivut palasi. Nyt viimeisten parin viikon ajan selkä on naksunut enemmän ja vähemmän. Kivut selkeästi joko lisääntyvät tai vähenevät joka naksahduksen jälkeen. On öitä, jolloin kipuja ei juuri ole. Sitten on öitä, jolloin valvottaa. Yhden asian olen huomannut: eräs nukkumisasento helpottaa nyt kipuihin. Kyljellään nukkuessa alempi jalka suorana, jalkojen välissä vartalotyyny, ja ylempi jalka koukussa tyynyn päällä. Tämä vapauttaa selän mukavasti ja näin nukkuessa kipuja on niin paljon vähemmän. Kyljen vaihtaminen vartalotyynyn kanssa on ärsyttävää, mutta pakko välillä vaihtaa kylkeä ettei kokonaan jumiudu toispuoleiseksi. 

Nukkumisasento, jolla selkäkivut pysyvät lievänä. Kuva: Valmennus Verkossa Oy

En muuten löytänyt parempaakaan kuvaa tähän hätään netistä, mutta eiköhän tuo aja asian :D Näin nukkuessa iskiaskivut pysyy poissa, mutta kyllä mä silti heräilen jatkuvasti, enemmän ja vähemmän. Toisinaan ehkä vain 3 kertaa, viime yönä ainakin 10.. Stressin jälkimainingit voi toki syödä tuota unenlaatua, mutta nyt töissä alkaa rauhoittua taas. Tai oikeastaan minä alan rauhoittua siellä töissä, enkä ota niin kamalaa painetta - teen minkä ehdin! :)

Ensiviikolla alkaa töissä taas monia mukavia juttuja. 

Oon ollut nyt vasta 2 kuukautta siellä töissä ja mä oon nauttinut ihan hirveästi mun työtehtävistä. En voi oikein valittaa mistään. On vastuuta ja on vapautta, voi tehdä etänä, toimistolla, kunhan on tavoitettavissa ja hoitaa hommansa. Oon saanut jo kutsuja esittämään yhden työn tuloksia ministeriöön saakka - oli muuten jännää, mutta selvisin. Tää työ on avannut niin paljon mahdollisuuksia ja koitan saada paljon kontakteja, verkoston kautta voi löytyä jatkossa uuttakin työtä jos niikseen on. Meidän tutkimusaihepiiritkin on tosi mielenkiintoisia, riittää uutta opittavaa. Voisko siis sanoa, että tää työ on ihan unelma? Niin, maksaa ne kuulemma mulle palkkaakin äitiysvapaan ajalta. :o

Tänään suuntana on lastenvaatekirppikset, joten katsotaan myöhemmin tänä viikonloppuna, että mitä löytöjä meidän pikkubebelle tein!

Vaunupohdintoja. Ora vai.... Ora?

Viikot vierii ja joitakin hankintoja olen jo tehnyt vauvaa varten. Isoin hankinta on tietysti vaunut, joita en ole vielä ostanut. Minua houkuttelisi ostaa käytettynä, jottei tarvitse varoa ja huolehtia uutena ostettujen vaunujen kunnosta, mutta toisaalta uutena ostettuna kaikkien ominaisuuksien pitäisi toimia ainakin takuun ajan.

Mulla on aika tarkat kriteerit, mitä vaunujen tulee täyttää meidän käytössä.

• Tulee kulkea helposti ulkona säässä kuin säässä (= ilmakumirenkaat)
• Ei liian painavat
• Ketterät kaupoissa, ravintoloissa ja ostoskeskuksissa käyntiä varten (= kääntyvät eturenkaat)
• Mahtuu julkisiin helposti
• Helppo koota kasaan
• Mahtuu auton peräkonttiin vaivatta
• Kopassa kantosangat

Joo, näihin kriteereihin en ole montaa vaunua löytänyt. Käytännössä vain yksi malli täyttää kaikki kriteerit: Ora Unto. 

Olen katsellut Oran vaunuja käytettynä, mutta Untoja ei juuri myydä vielä, sillä ne ovat olleet vasta hetken markkinoilla. Jotkut vaunut oli Oulussa myynnissä, mut en ihan just lähde ouluun hakemaan täältä Helsingistä :D Eli vaihtoehtona on vain ostaa uudet. Kääntyvillä eturenkailla hintaa jää 890 euroa.. Onkohan mikään muu mun tekemä ostos maksanut niin paljoa? Ehkä kamera! Se oli uutena 1000 euroa. Onneksi sain juuri palautuksena jonkun satasen rahaa vielä Lyypekin ajoilta, kun olivat vihdoin laskeneet veden ja lämmön kulutuksen ja tasanneet laskun.. Sen rahan pistin heti syrjään vaunuja varten.

Onhan se paljon rahaa, mutta toisaalta mä haluan vaunut, jotka sopii meidän perheeseen pitkän aikaa. Oran vaunuissa lapsen painoraja oli suht korkea, joten niiden pitäisi kestää toivottavasti ainakin sen 3 vuotta. Voisin ostaa käytettynä yhdet vaunut, jotka täyttää osan kriteereistä (esim Ora Taiga/Saaga), ja sitten toiset, jotka täyttää loput kriteereistä, mutta oh my, en halua kaksia vaunuja meille. Yhdet, mitkä sopii joka tilanteeseen.

Ora Unton värivaihtoehdot. Kuva: Ora.fi

Yritän pitää silmällä markkinoita ja bongata jos löytyisi vastaavat kuin Oran Untot, mutta edullisemmin. Vielä en ole onnistunut siinä. Onko lukijoilla vinkkejä, tuleeko mieleen vaunuja, jotka olisi hyvin samantyyppiset? 

Raskausviikko 21 - ihmeparantuminen?

No jo on taas ollut tapahtumarikas viikko! 21. viikkoa eletään, tarkalleen ottaen rv 20+6.

Tällä viikolla iskiaskivut alkoivat mennä niin pahaksi, ettei nukkumisesta tullut juuri mitään. Edellinen postaukseni iskiaksesta oli piste iin päälle ja vannoin kokeilevani naksauttaa selkää. Ja niinhän minä onnistuin tekemään! Tein alaselkää avaavaa, venyttävää kiertoliikettä lattialla selällään - se itsessään ei tehnyt vielä mitään, varmaan vain pehmensi paikkoja vähän. Tämän jälkeen alaselän venyttely ja jumppailu sai aikaan jomovan naksahduksen alaselässä (joka siis ei tuntunut miltään). Mietin, että olikohan tämä nyt tässä.

Ihmeparantuminen? Vai vihdoin toimivat keinot iskiakseen?

Sitä seuraavana yönä hermosärky oli minimaalista. Käytin lisäksi tukityynyä selälle, sillä en jaksanut enää unettomia öitä. Ihmettelin aamulla, että kuinka vähän kipuja mulla oli yöllä!

Seuraavana päivänä jatkoin venyttelyä ja selän avaavia liikkeitä. Sain aikaan toisen naksahduksen - nyt hieman ylempää keskiselästä. Seuraavana yönä kipuja ei ollut lainkaan. Siis mitä ihmettä! Nyt selkää vain jomottaa, lähinnä lihaskipua ja jäykkyyttä yön jälkeen, mutta hermosärky oli poissa. Sitä seuraavana yönä sama juttu - ei kipua. Nukuin yhdeksään asti.

Nyt haluan sanoa, että en vakuuta teille naksautuksen ehdottomasti toimivan enkä suosittele, että kukaan tekee sitä yksin kotona. Osteopaatti tai muu ammattilainen on paras ja luotettava apu, mikäli nikamien mekaanista naksautusta kaipaatte. Naksautus ei välttämättä myös toimi kaikille, koska se riippuu mikä on iskiaskivun syy - välilevynpullistumassa selän kiertoa ei suositella! Mutta nikamien yliliikkuvuuden aiheuttamaan hermopuristukseen naksautus voi auttaa. Voi myös olla, että alaselän tukityynyllä oli myös vaikutusta iskiaskivun poistumiseen, joten suosittelen tukityynyn käyttöä öisin.

Ompelin itselleni ohuen tukityynyn alaselälle.

Meillä sattui olemaan tallessa tyynynsisältöä toisista tyynyistä, joita oli vähän aikaa sitten muokannut ja keventänyt. Nappasin kangaspalan kaapista ja ompelin pitkulaisen, suorakaiteen mallisen minityynyn selälle ja täytin sen sopivalla määrällä täytettä. Tyyny antaa ehkä noin 0.5-1cm tuen selälle, kun tyynyn päälle laittaa kehon painon. Se riittää mainiosti tukemaan alaselkää yöllä.

Positiivisia alkusyksyisiä kuvia Berliinistä vuodelta 2016.

Töissä aika meni nopeasti, sillä olin kolme päivää saikulla ja vain kaksi toimistolla. Uutta työtä riittää, isolta asiakkaalta tuli kiireinen homma ja ensiviikolla siihen liittyen palaveri. Ei parane joutua uudelle sairaslomalle! :D Mä olen täysin buukattu koko loppuvuodeksi - kolme projektia, niissä riittää hommaa. Töissäkin paljastin olevani raskaana ja esimies onneksi onnitteli sekä jakoi omia kokemuksiaan. Oli tosin yllättynyt, kun sanoin, ettei aio olla kauaa poissa.. No jaa. Työkaverit eivät näyttäneet hämmästyneiltä, lieköhän olivat jo arvanneet? Jokatapauksessa, sain vaihdettua työpisteen toiseen huoneeseen, joten nyt minullakin on sähköpöytä ja selkä kiittää!

Volkspark Friedrichshain 2016 syyskuu. Oli vielä lämmintä!

Vauva potkii kovasti - iltaisin.

Sillä on selkeästi rytmi, sillä potkukohtaiset tulee vasta illalla kotosalla, ei juurikaan töissä. Potkut alkaa olla tosi voimakkaita, kerran jopa näin mahan ihon liikkuvan. Vahva lapsi tulossa ;)

Rakenneultrassa oli kaikki hyvin.

Siellä käytiin jo viikko sitten, mutta en vielä ehtinyt kirjoittamaan. Kaikki rakenteet oli ok ja osaset löytyivät oikeilta paikoiltaan. Meillä oli kätilöharjoittelija tutkimassa vauvaa ja siinä kesti hetki, kun hänelle homma ei ollut niin tuttua vielä. Kokenut kätilö onneksi lopuksi tarkasti itsekin, että kaikki oli tosiaan ok. Sukupuolikin saatiin tietää, mutta meidän piti kysyä sitä, he eivät tarjonneet tietoa automaattisesti kuten olin ehkä kuvitellut. Vauvan mitat oli kaikki normaalit ja painoakin ehkä vähän liikaa näille viikoille: 333 grammaa! Aloinkin nyt rajoittamaan vähän tuota valkoisen leivän + hunajan syöntiä, ettei tule liikaa sokeria. Ei ole tarkoitus kasvattaa mitään jättiläisvauvaa kuitenkaan. Oma paino on noussut alusta lähtien vasta 4.3 kg, eli nousua viime viikkoina ei ole juurikaan tapahtunut. Mutta vatsassa on pientä kasvua nähtävissä, joten kaikki hyvin :)

Elämää iskiaksen kanssa

Viime viikolla kirjoitin lääkärin diagnoosista - varsin yleisestä sellaisesta raskauden aikana. Tässä on vajaa viikko sairaslomailtu, ei niin hyvällä menestyksellä.

Lääkäriin mennessä mulla oli ollut jo pari viikkoa kipua öisin. Heräilin herkästi yöllä ja huomasin toisinaan kipua pakaroissa ja jaloissa. Vähitellen, yö yöltä, kivut ovat voimistuneet ja säännöllistyneet. Niitä on useammin, ne ovat voimakkaampia. Yökipuilu johti sängyn vaihtamiseen ja lihaskuntotreeniin sekä venyttelyyn. Kun nämä eivät kuitenkaan kipua kokonaan parantaneet, niin päädyin lääkäriin ja sitä kautta sairaslomalle.

Lääkäri neuvoo, että aktiivisuus ja aika parantaa iskiaksen.

Paitsi, jos iskias on raskauden aiheuttama, niin synnytys on ainoa tepsivä hoito.. Jokatapauksessa, lääkärin neuvoja olen yrittänyt totella. Pysynyt aktiivisena: käyn kävelyllä joka päivä, vähintään 15 min, yleensä enemmän ja useasti. Kävely verryttää alaselkää hyvin ja jalkeillaolon jälkeen selkä tuntuu hyvälle.

Olen venytellyt joka päivä. Pakaroiden, etureisien ja takareisien venytykset. Pohkeet. Rintarangan liikkuvuusharjoitukset, alaselän rentoutus joogamatolla tv:tä katsellessa. Käytän rullaa ja trigger-palloa vielä lihasten kevyeen rullailuun.

Särkylääkkeitä olen popsinut pahimpaan kipuun. Parasetamoli ei juuri auta. Se voi vielä lihassäryn pois, mutta hermokipuun sillä ei ole juuri vaikutusta. Ehkä ennemmin henkinen apu kivusta selviämiseen..

Kylmähoitoa tulehdukseen. Jomo Ice Power -kylmägeeli on todella tehokas viilentäjä ja käytän sitä etenkin öisin. Kylmä-kuuma-geelityyny on aina jääkaapissa valmiudessa ja sitäkin olen käyttänyt. Kylmä on ainoa, joka saattaa helpottaa hermosärkyä. Välillä auttaa, välillä ei. On tosin tärkeää, että kylmä kohdistetaan vain selkärangan alueelle, sille oikealle kipualueelle. Viereiset lihakset voivat ärsyyntyä kylmästä. Samoin on aina tärkeää, ettei jääkaappikylmää laita koskaan suoraan iholle, vain aina joku ohut paita väliin.

Iskiaksen hoitoon

Kaikesta ahkerasta kotihoidosta huolimatta, kipua on alkanut esiintyä myös levossa, eli kivut ovat pahentuneet sitten lääkärikäynnin. Öisin kipu alkaa aikaisemmin ja joudun usein nousemaan ylös jumppailemaan, ottamaan särkylääkkeen ja kylmägeeliä alaselälle. Lihakset, joihin kipu kohdistuu, ovat rasittuneet ja aivan jumissa. Lonkkia särkee aamuisin.

Yleensä herään kolmen aikaan ensimmäistä kertaa kipuun. Yhtenä yönä nukuin jopa viiteen saakka ilman kipuja. Viime yönä heräsin jo kahdelta. Näiden kahden yön erona oli se, että toisena iltana olin käynyt myöhään puolen tunnin lenkillä ja venytellyt ennen nukkumaanmenoa - toisena iltana tein lenkin aiemmin, katselin telkkaria ja venyttelin. Myöhäinen aktiivisuus siis näyttäisi parantavan unenlaatua.

Tänään on viimeinen sairaslomapäivä ja mä olen kuoleman väsynyt. 

Tällä hetkellä on vaikea nähdä mitään positiivista tässä raskaudessa. Kysyin jo neuvoa neuvolasta, vastausta odotellessa kokeilen viimeistä keinoa, josta voi olla apua: nikamien avaus. Alaselän/lannerangan avaamiseen näyttää olevan simppeli kotiohje, jolla voi varovaisesti yrittää saada rankaa kohdalleen. Jos tämä auttaa, niin hyvä vaan. Ei se ainakaan voi pahentaa mun oloa enää.

Raskausviikko 20 - ensimmäinen iskias-diagnoosi

Raskausviikko 20 on meneillään jo, tällä hetkellä rv 19+4. Kirjoitin edellisestä postauksessa selkäkivuista, jotka ovat valvottaneet, ja luettelinkin litanian teorioita ja mahdollisia itsehoitoja, joita kokeilen avuksi.

Olen koko viikon treenannut ahkerammin - salilla lihaskuntoa (kädet, selkä, jalat) ja ulkona lenkkeilyä kävelyn muodossa. Tämän lisäksi olen venytellyt ahkerasti päivittäin niin töissä taukojen lomassa kuin kotona illalla telkkaria katsellessa. Näistä yrityksistä huolimatta kipu jatkui öisin, eikä se mitenkään lieventynyt. Päinvastoin, kipua alkoi esiintyä myös levossa, istuessa. Tänään se paheni siihen pisteeseen, että vasenta jalkaterää kihelmöi ja koko jalka tuntuu "nukkuvan" vähän. Eli hermoperäistä kipua selkeästi.

Otin yhteyttä neuvolaan ja mukava tätimme passitti minut suoraan lääkäriin. Ensimmäinen arvaukseni piriformis-lihaksen jumista ei kovin kauas osunut siitä, mikä on todellinen syypää. Lääkärin diagnoosi tänään oli aivan perinteinen iskias-kipu johtuen raskaudesta. 

Hoitona yllättäen - lepo ja särkylääke. Lääkäri siis kirjoitti viikon sairasloman (yay, ensimmäinen raskaudesta johtuva saikku - ei siis todellakaan mikään riemun paikka..), vaikka sanoin että vaiva rasittaa minua lähinnä öisin. Otan nyt neuvosta vaarin ja lepään ainakin loppuviikon ja katson sitten vointia.

Esimieheltä pyysin sähköpöytää töihin - tällä hetkellä oon joutunut istumaan persiillään koko päivän, sillä minulla on ainoana meidän tiimistä kiinteä pöytä (viimeiseksi tullut saa näköjään ylijäämä-tarvikkeet jotka ei muille kelvanneet). Lääkärin suosituksesta sähköpöytä olisi aivan ehdoton jatkoa ajatellen. Ihan samaa mieltä itsekin. Toinen hyvä vinkki lääkäriltä oli kylmähoito. Kysyin lämpöhoidosta, mutta hän sanoi että ehdottomasti ei lämpöä! Eikä saunaa. Lämpö kuulemma turvottaa hermoa entisestään ja pahentaa kipua. Kylmägeeliä siis vain.... Ehkä sinänsä ihan hyvä, että loppuraskaus ajoittuu kylmään vuodenaikaan, ei ainakaan tule kylmästä pula :D

Rv 19+4, uskoisitko?

Tällä viikolla olen jopa ehtinyt ottamaan mahakuvan, joka sekin tuli salilla treenin lomassa ikuistettua. Uskotteko, että tässä ollaan 20. viikolla?? Lääkäri ei uskonut, en mä itsekään usko kun peiliin katson. Jonnekin se pieni pirpana on kadonnut, tuonne vatsan uumeniin. Kyllä mä ihan vakuuttunut olen, että jokin siellä kasvaa, koska viime päivät ovat olleet hirveän aktiivisia! Tyyppi on aika kova potkimaan ja potkut on vahvistuneet viimeisten parin viikon aikana selvästi. Toistaiseksi sen elämän menoa on ollut hauska seurata, koska potkut eivät satu, mutta tuntuvat vain mukavasti tuossa vatsan kohdalla.

Ruokatottumuksetkin ovat ehkä vähän muuttuneet sitten alkuraskauden. Mä tykkäsin aiemmin tulisesta ruoasta - nyt en kestä sitä enää yhtään. Aiheuttaa muutenkin kovaa närästystä. Keitetyt perunat on tosi hyviä, kun ne syö tuoreeltaan. Yhden päivän vanhat keitetyt perunat sen sijaan maistuu ihan kamalalle jo! Tykkään muutenkin syödä ruoan tuoreena, en siten että se on seisonut jääkaapissa pari päivää. Sen lisäksi mielitekoihin on lukeutunut jatkuva pastan syönti (hiilarit?), hampurilais-himo, liha ylipäänsäkin, milanolainen meetvursti, jäätelö, jogurtti. Viili, joka oli mun entinen lemppari, ei enää uppoa. Mä en kestä sitä homeen hajua ja aikaisemmin se oli mun lemppariosa koko viilin syönnistä :( Kylmät juomat on parhaita, kahvi tuoksuu aivan ihanalle, tuoremehut maistuu usein. Tässä näitä viimeaikaisia kokemuksia ruokapuolelta.

Huomenna sitten rakenneultraan - ja saikkua siis nyt toistaiseksi. Lisää uutisia myöhemmin tulossa :)

Raskausviikko 19 - selkäkivut herättää

En yleensä kiroile julkisesti, enkä tosin nytkään, mutta tämä viikko on kyllä sattunut ihan älyttömästi.. Muutos viimeviikosta on ollut valtava!

2016 Hampuri

Nyt eletään rv 18+6 päivää. Puoliväli, here we come! Ihanaa, että aika kuluu ja toivon, että loppuaika kuluu vielä nopeammin. Etenkin jos kivut jatkuvat tähän malliin..

Olen alkanut kokea todella voimakkaita selkäkipuja yöllä, nukkuessa. Viime viikolla kirjoitinkin jo yöllisestä heräilystä: heräilin usein, ehkä 2-3 kertaa per yö, mutta en tuntenut kipuja tai muutakaan silloin. Nyt, pikkuhiljaa heräilyt ovat lisääntyneet ja selkeästi painottuvat keski- ja aamuyöhön. Heräilyihin liittyy kipua syvällä alaselässä. Aamuyöllä pakaroita ja reisiä alkaa särkeä, eikä nukkumisesta voi enää haaveillakaan.

Viime yö oli pahin tähän mennessä. Kirjoitan tätä nyt 7:47 aikaan, pysyin kuitenkin seitsemään saakka sängyssä, mutta lauantai-aamuna yleensä nukun vähintään 9:ään saakka.

Apukeinoja kipuun?
Tyyny polvien välissä ei ole auttanut pskan vertaa mihinkään. Se idea haudataan nyt. Yön puolivälissä oli pakko tunkea tyyny alaselän alle, sillä kipu oli niin voimakas. Selän tukityyny itseasiassa lieventi kipua sen verran, että sain jonkun tovin päästä unesta taas kiinni. Heräilin siitä huolimatta kääntämään kylkeä jatkuvasti. Pakarakipu alkaa vasta pitkän makaamisen jälkeen ja siihen en ole vielä kokeillut mitään.

Syksyinen Hamburger Rathaus.

Tänä aamuna googlailin ja pieni salapoliisityöni ainakin antoi eväitä jatkoon. Raskauden aikaiselle selkäkivulle on tyypillistä näköjään olla mihin aikaan vain - minulla kipua on vain öisin. Kipu on ollut vähitellen lisääntyvää, kuin myös siihen liittyvät yölliset heräilyt. Pakarakipu oli hyvä vihje siihen suuntaan, että selkäkipuni voikin johtua enemmän vain jumissa olevasta Piriformis-lihaksesta, joka on syvä pakaralihas. Tätä teoriaa tukee vahvasti se, että olen istumatyössä ja istun suuren osan päivästäni, joka sekin osaltaan jumittaa lihaksiston. Tähän apuna on siis yksinkertaisesti venyttely (+liikunta)!

Tulen testaamaan lihasjumi-kiputeoriaani nyt ensiviikolla ahkeralla venyttelyllä. Venyttelyohjeita löysin seuraavia: Piriformiksen venytys istuen ja maaten - nämä näyttävät hankalilta ison mahan kanssa. Polvien sisäänpäin taitto onnistuu varmaan myös isomman vatsan kanssa. Näiden lisäksi lonkan koukistajat voivat olla lisäsyy selkäkipuun: ne ovat aiheuttaneet minulle aiemminkin selkäkipua, joka on hoitunut pelkällä venyttelyllä ilman kipulääkkeitä ja lääkärissä käyntiä. Tässä ohjeita koukistajien venytyksiin.

Ensimmäinen lääkärintarkastus oli nopea. 

Kävin tällä viikolla myös vihdoin ensimmäisessä lääkärintarkastuksessa. Lääkäri oli nuorehko mies, ystävällinen ja asiallinen. Käynti hoitui nopeasti, sillä raskauteni on ongelmaton sen suhteen, että olen perusterve ja mitään komplikaatioita ei ole ollut. Lääkäri tarjosi sisätutkimusta siinä tapauksessa, että sitä ei ole pitkään aikaan tehty - ja eihän sitä oltukaan, joten tällä kertaa katsottiin ensimmäistä kertaa myös paikkojen kunto sisältä. Kaikki oli ok, kohdunsuu tiukasti kiinni ja pohja aika korkealla. Vatsa on pyöristynyt niinkuin kuuluukin ja nyt vatsa vatsan kasvu alkaa näkyä aika merkittävästi. Oloni tuntuu jo kömpelöltä - ja kömpelömmäksi vielä menee päivä päivältä kun maha alkaa vaikeuttaa arkiaskareiden tekoa.

Niin, se painonnousu. Sekin on kiihtynyt. Tällä hetkellä +4 kg alkuun verrattuna .. aamupuurot painaa ;)

Tätä postausta on värittäneet syksyiset kuvat Hampurin elämästäni vuodelta 2016! Eli jo kolmen vuoden takaa. Ihanaa, että syksy tulee, ilmat ovat jo viilenneet! Otin jo talvitakin kellarista, pesin ne ja otin käyttöönkin eräänä aamuna, kun mittari näytti +1 astetta täällä Helsingissä.. Missä lumi viipyy? :)

Raskausviikko 18 - nikamat naksuu ja rutisee

Tämän postauksen julkaisu jäikin viikkoa myöhemmäksi, ups, mutta tässä se nyt vihdoin tulee! Kirjoitin tämän, kun olin rv 17+6. Tämäkin viikko on mennyt nopeasti, ja hyvin.

Edellisten viikkojen uniongelmat ovat lieventyneet ja toisinaan saatan nukkua ihan hyvinkin. Heräilen silti yhä öisin, mutta unenpuutteesta johtuva väsymys loistaa poissaolollaan.

Paino on noussut vihdoin hiukan, +3.1 kg verrattuna painoon ennen raskautta. Pari viikkoa meni ilman painonnousua - nyt lienee tämäkin painonnousu mun sokeristen jogurttien ja mehujen syytä. En käyttänyt sokerisia tuotteita ennen raskautta, mutta nyt olen jättänyt makeutusaineet pois joten pelkkiä sokerilla makeutettuja jogurtteja sitten olen välipalaksi syönyt.

Tämän viikon ongelma on ollut vain nikamien yliliikkuminen. Selkeästi paikat joustaa normaalia enemmän, sillä joka yö alaselkäni naksuu ja paukkuu, kuin myös olkapäät ja ranteet. Parempaa nukkuma-asentoa varten kävin hakemassa tänään Lidlistä lauantaitarjouksesta vartalotyynyn. Ihana! Olen himoinnut vartalotyynyä jo iät ajat ja nyt se löytyi 12 euron hintaan. Plus tyynynpäällinen 4 euroa. Ei paha! Ensiyönä koeajetaan uusi tyyni ;)

Sikiön liikkeet tällä viikolla ovat olleet hyvin vaihtelevia. Toisina päivinä en tunne/huomaa niitä lainkaan - ja toisina päivinä on kovat bileet menossa ja pitkin päivää tuntee liikkeitä. Kaiketi tämä on ihan normaalia, sillä kaikkia liikkeitä ei tässä vaiheessa voikaa vielä tuntea, vain ne vatsaa kohden potkitut potkut tuntuvat.

Jatketaan hyvällä ololla eteenpäin.. ensiviikolla asiat saattaakin muuttua!

Vauvan ensimmäinen kieli - suomi, english, oder deutsch?

Ajattelin ensimmäistä kertaa kirjoittaa ajatuksiani meidän kolmikielisyydestä. Olen lukenut muutamia kokemuksia muiden kolmikielisten perheiden kielten opettelusta ja arjen tavoista. Myös monet kaveriperheet ovat vähintään kaksikielisiä, joskus jopa nelikielisiä, joten heiltäkin olen saanut hyviä käytännön neuvoja.

Samat kuulemani neuvot toistuvat ja ne ovatkin selkeästi paras tie onnistuneeseen kielten opiskeluun monikielisessä perheessä.

Kumpikin vanhempi puhuu lapselle omaa äidinkieltään - alusta alkaen.

Meillä se siis tarkoittaa, että minä tulen puhumaan suomea ja mies saapi puhua saksaksi. Hän vaan aina maarittelee, kuinka hänen saksa on niin huonoa ja plaa plaa, mutta hän nyt tarkoittaa että kieliopillisesti huonoa, kyllähän hän natiivi-saksalaisena puhuu ihan mennentullen mitä vain. Noh, eipä oma puhesuomeni myöskään kieliopillisesti täydellistä ole ja ei se minun mielestä tarvitsekaan olla. Kielioppia lapsi opiskelee toivon mukaan sitten koulussa enemmän, ei sen aika ole vielä varhaislapsuudessa.

Englantia, kolmatta kieltä, puhutaan lapselle vasta myöhemmässä iässä.

En osaa sanoa, mikä on myöhempi ikä, mutta suositusten mukaan kolmas kieli kannattaa ottaa aktiivisesti esille lapsen kanssa vasta kun kaksi muuta kieltä sujuvat ja lapsi ymmärtää, mitä kieltä kenenkin kanssa puhutaan. Ongelmahan on, että me vanhemmat puhumme keskenään englantia. Lapsi tulee siis kuulemaan paljon englantia, joten niitä sanoja hän tulee myös oppimaan. Onkin meidän vastuulla puhua lapselle tarpeeksi suomea ja saksaa, jotta englannista ei tule aluksi vallitseva kieli. Ja vaikka ensimmäiset sanatkin olisivat englanniksi, niin tavallaan se englannin puhuminen tulee jättää huomiotta, ja vain sinnikkäästi puhua omalla äidinkielellä lapselle. Jossain vaiheessa syntyy kyllä se ymmärrys, että äidille puhutaan suomeksi ja isälle saksaksi. Englantia puhutaan sitten koko perhe yhdessä, kun lapsi on isompi ja ollaan yhdessä menossa.

Kirjat, ääneen lukeminen, on parasta oppia.

En ole koskaan ollut innokas kirjojen lukija, mutta nyt täytynee muuttaa tapoja. Parasta kontaktia ja kielenopiskelua lapselle on ääneen lukeminen, joten kirjastossa tullaan varmaan käymään usein erikielisiä lastenkirjoja hakemassa. Kuulemma äänikirjat, TV/radio, ei ole niin tehokkaita oppimisessa kuin se lapselle suoraan puhuminen ja lukeminen, joten tätä neuvoa mekin tullaan parhaan mukaan käyttämään.

Mielenkiinnolla sitten seurataan vauvan elämää, että millä kielellä se ensimmäisen sana tulee! Siihen voi vielä mennä reipas vuosi, joten kannattaa laittaa blogi lukulistalle :D

Raskausajan ruokavalio

Jokainen raskaana oleva on tietoinen viimeistään ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen (THL) julkaisemasta ohjeesta raskausajan ruokavaliosta - ja etenkin vältettävistä ruoka-aineista.

Olen itse noudattanut pääasiassa neuvoja mahdollisista vaaraa aiheuttavista ruoista ja soveltanut käytännössä järjen mukaan. Kaikkea vaaraa ei voi koskaan välttää, se on hyvä muistaa. Liian pikkutarkka ruoan vahtiminen voi sekin stressata. Minä ensialkuun välttelin raakaa kananmunaa majoneesin muodossa kuin haukka, kuin myös salamia, sillä sekin on käytännössä raakaa lihaa. Näitä kuitenkin vahingossa jossain vaiheessa syötyäni ja muiden äitien kanssa juteltua totesin, että Suomessa ei kananmunasta saatavan salmonellan vaaraa käytännössä ole lainkaan. Näin osa kieltolistan tuotteista on valunut rajatapauksiksi, joita syön välillä.

Tässä minun noudattamani ruokavalio pääpiirteittäin, jaoteltuna suosittaviin ja vältettäviin ruokiin.

Ehdottomasti kieltolistalla:

• Alkoholi (+ päihteet)
• Raaka kala
• Täysin raaka kananmuna
• Täysin raaka liha
• Kypsentämättömät ulkomaiset pakastemarjat
• Lakritsijuuri (mm. yrttiteessä)
• Siemenet (raskasmetallit)

Rajatapaukset (vältettävät, mutta olen näitä käyttänyt läpi raskausajan):

• Majoneesi (raaka kananmunan keltuainen)
• Salami/meetvursti (savustettu, raaka liha)
• Inkivääri
• Chili (aiheuttaa minulle pahaa närästystä raskausaikana)
• Tuorejuustot
• Pehmeät juustot
• Kahvi (kofeiini)
• Jotkin yrttiteet
• Merilohi (raskasmetallit)
• Hauki

Suositeltavat, säännöllisesti nautittavat:

• Hedelmät (päivittäin)
• Tuoreet marjat (vitamiinit)
• Vihannekset ja juurekset
• Kaurapuuro (kuitu)
• Maitotuotteet kuten jogurtit, viilit (kalsium)
• Oliiviöljy/rypsiöljy (omegat)
• Kala kuten järvikalat, merikalat välillä (omegat)
• D3-vitamiinilisä (päivittäin)
• B-vitamiinilisä (päivittäin)
• Maitohappobakteerit (päivittäin)

Näin ainakin pääpiirteittäin. En ota mitään vastuuta tästä listasta ja tämä on osittain ristiriidassa kansallisen ohjeistuksen kanssa. Halusin vain jakaa oman kokemukseni raskausajan ruokavaliosta, ainakin tämä voi helpottaa niitä, jotka ovat kovin tarkkoja syömisistään. Että elossa selvitään vaikka vähän höllemminkin katsoo syömisten perään :)

Raskausviikko 17 - jokin siellä vatsassa liikkuu!

17. raskausviikko (16+0 - 16+6) on jo takana päin. Puoliväli häämöttää lähempänä kuin olisin osannut arvatakaan! Viikot kuluvat niin äkkiä, kun käy päivätöissä. Töissä oleminen ei onneksi ole vielä kovin rankkaa fyysisesti - tutkijahommissahan siis istun koko päivän tietokoneella, välillä on tapaamisia, lounaalla käydään ulkona työkavereiden kanssa ja kahvia/teetä haetaan kahvikoneelta aulasta. Töissä en ole vieläkään maininnut vauvasta, vaikka minulla olikin juuri ensimmäinen kehityskeskustelu. Kun kerta vatsani ei ole valtava, niin saa vauvauutiset odottaa viimeiseen tippaan asti.

Tällä viikolla olen hyvin varmasti tuntenut sikiön liikkeet! Vielä viikko sitten sanoin neuvolassa, ettei potkuja ole vielä tuntunut. 

Ensialkuun en ollut varma, voiko nämä olla niitä potkuja. Samanlaisia tuntemuksia alavatsalla alkoi ilmetä useammin, ehkä pari kertaa päivässä, joten päättelin, että pakosti nämä on sikiön potkuja. Se tuntuu aika miellyttävältä kuplinnalta - ainakin vatsaa kohden osuneet iskut tuntuvat, selässä tai kyljissä ei tunnu mitään. Kun sikiön potkukohtaus osui hektisen neuvottelukokouksen ajalle töissä, niin sain oman pienen kevennyksen siihen stressaavaan hetkeen, kun sisäisesti hymähtelin niille potkuille. Nyt näitä potkuliikkeitä tuntee päivittäin - helpoiten ne tuntee illalla sohvalla paikallaan ollessa.

Pahoinvointi on jatkunut oudosti. Aamupahoinvoinnista olen siirtynyt iltapäiväpahoinvointiin, joka ajoittuu siihen töistä kotiinpaluuseen. Bussissa istuminen yököttää ja pakokaasut ovat niitä pahimpia laukaisijoita. Yritin kotoutua raiteita pitkin, kun sekin on vaihtoehtona minulle työmatkalla, mutta Helsingin keskustan kautta kulkiessa tupakansavu oli toinen yököttövä haju - ei yhtään sen parempi kuin tuo bussimatka. Täytynee jotenkin koittaa selvitä näistä iltapäivän yökötyksistä. Kotiin kun pääsee, niin sitten helpottaa.

Painonnousu on rajoittunut siihen 2.5 kiloon, yhä. En ole kyennyt urheilemaan niin aktiivisesti, sillä kurkkukipu on vaivannut välillä pienenkin liikunnan jälkeen. Lepoa siis, ettei flunssa ainakaan iske nyt!

Olen tällä viikolla tehnyt vähän vauva-ostoslistaa ja tutkaillut vaunuja. Meinasin näistä kirjoittaa oman postauksen hieman myöhemmin. Me lykätään tavaroiden ostamista vähintään siihen toiseen ultraan, joka on kolmen viikon päästä. Rakenneultran jälkeen tiedetään satavarmasti, että sikiö on normaalisti kehittynyt ja että meille tulee kuin tuleekin pikkuinen vauva :)