Sikiö poikkitilassa

Viime neuvolanäynnillä todettiin, että sikiö on poikittain kohdussa. Raskausviikolla 28. En muuten ollut aiemmin tätä kummemmin miettinyt, mutta nyt ymmärsin miksi kaikki potkut ovat tuntuneet vatsan kyljissä. Ja sitä on muuten tapahtunut jo hyvin pitkään; en muista kuin pari satunnaista kertaa kun olen saanut potkuja alapäähän ja vatsan yläosaan.

Poikkitilasta ei löydy paljoa tietoa suomeksi, mutta englanniksi kylläkin. Transverse lie on googlen mukaan yleinen viikoille 25-26, mutta tämän jälkeen sikiön poikkitila voi viitata ongelmiin kohdun rakenteessa, lapsiveden suureen määrään tai istukan sijaintiin. Yhdessä lukemassa tapauksessani istukka kohdun yläosassa vei niin paljon tilaa sikiöltä, ettei se kertakaikkiaan mahtunut muutoin olemaan. Mullahan istukka on edessä, en tosin tiedä kuinka ylhäällä tai alhaalla, mutta olen kyllä tuntenut liikkeet ja potkut todella vahvasti vatsalla joten epäilen ettei se ainakaan keskivatsan kohdalla voi olla.

Saa nähdä miten käy! Pysyykö hän poikittain siellä yhä pidempään vai päättääkö kääntyä jossain vaiheessa pitkittäin. Istukan sijainnin vuoksi ulkokäännöstä ei suositella enkä sitä varmaan sitten haluaisikaan. Toisaalta jos päädytään suunniteltuun leikkaukseen, niin oikeastaan se toisi helpotuksen tunteen, sillä en odota innoissani synnytystä. Kivut pelottavat ja sen vuoksi päästään myös sairaalavisiitille joulukuussa. Kirjoitan synnytyspelosta lisää toisella kertaa - ja seurataan tätä poikkitilaa tulevissa postauksissa!

Raskausviikko 28 - vielä jaksaa pyöräillä

Vuoden harmain kuukausi marraskuu lähentelee loppuaan - onneksi! Joulukuu tuntuu paljon mukavammalta, koska joka päivä joulu ja uusivuosi on askeleen lähempänä. Tästä pimeydestä auttaa selviytymään nimenomaan nuo loppuvuoden juhlapyhät, hyvä ruoka, seura ja pitkät vapaat. Vielä pitäisi jaksaa 19 työpäivää ennen joululomia ja sen jälkeen 9 työpäivää ennen äitiysvapaita. Ei kauaa enää! :) Töissä olisi tulossa vielä muutama stressaava juttu, mukaanlukien neuvottelut eräästä projektista päivä ennen mun äitiysloman alkua. Ne neuvottelut olivat aiemminkin jo todella stressaavia ja siellä tunteet kuumenee ihmisillä, kun useampi taho yrittää löytää yhteistä säveltä projektin aloittamiseksi. Mä niin toivon, ettei mun tarvitsisi osallistua noihin viimeisiin neuvotteluihin, isolla mahallani kävellä ministeriöön ja koittaa olla halkeamatta kahdeksi. Jotenkin toivoisin, että voisin olla viimeisen viikon sairaslomalla - onhan tässä vielä aikaa ja ehtii varmaan stressin vuoksi taas aloittaa supistelut, sehän jo riittää syyksi lepolomaan.

Anyway, juhlapyhät on tulossa! Joulu vietetään osin mun vanhemmilla yhdessä ruokaa laittaen ja syöden. Sen kummempia joulusuunnitelmia ei ole. Uudeksivuodeksi koitin miettiä, että mitä sitä jaksaa näin raskaana ollessa edes tehdä. Bileet sun muut alkoholin täyteiset juhlat ei oikein käy, joten ravintola ja illallinen olisikin sitten ainoa vaihtoehto. Varasinkin sitten pöydän yhdestä kivasta ravintolasta uudenvuoden aattoillaksi meille. Tunnetusti Helsingin ravintolat - ne mitkä sattuvat olemaan auki uudenvuoden aattona - ovat tupaten täynnä, joten tänävuonna olin ajoissa liikenteessä ja varmistin meille kivan illallisen. Halusin löytää jonkun medium-hintaluokan fine dining ravintolan, jossa ei tarvitse itseään ihan kipeäksi maksaa, mutta ruoan tulisi silti olla keskivertoa parempaa. Käytän usein Tripadvisorin arvosteluita ohjenuorana siitä, että mihin kannattaa mennä syömään ja mihin ei.

Rv 28+0

Tämä raskausviikko ei ole ollut edellistä kummempi. Vatsa näyttää suht litteälle, vaikka olo on kovin raskas. Minusta tuntuu, että välillä tuo bebe majailee vatsan etuosalla ja silloin vatsakin näyttää isommalle. Ainakin verrattuna tämänaamuiseen olotilaan, jolloin bebe on selkeästi ollut lähempänä selkärankaa, sillä minun vatsanalue tuntui kovin kevyeltä ja jopa sporttiselta! :D

Oli muuten niin sporttinen olo, että päätin lähteä kokeilemaan pyöräilyä. Pakko oli päästä ulos raikkaaseen ilmaan ja urheilemaan. Eilisillan raclette-juustot saattoivat tuoda vähän ekstrakaloreita, joten tänään sitten ekstraliikuntaa sen edestä. En ole pyöräillyt hetkeen, moneen viikkoon, ja epäilin että onnistuuko vatsan kanssa meno ja jaksanko polkea.

Seikkailin tunnin verran keskuspuistossa ja yllätykseksi pyöräily tuntui melko kevyeltä. Sinisen taivaan pilkahtaminen piristi mieltä kummasti. Valohoito ehdottomasti auttaa tähän kaamos-oloon ja olisikin hyvä ulkoilla aina valoisan aikaan - aina kun vaan ehtii.

 

Muuten en ole oikein jaksanut urheilla. Kävelyillä olen käynyt ja siinäpä se. Venyttelyä ja vähän joogaa kotona, ettei paikat ihan jumiudu. Vaa'alla en ole tällä viikolla käynyt ja vähän pelottaa että luku on noussut taas. Se on toki odotettavissa kun pikkuinen kasvaa ja mä toivoin, ettei tähän painonnousuun liity liikaa ylimääräisen rasvan kerryttämistä. Olkoot mikä tilanne hyvänsä, en malta odottaa että pääsen taas urheilemaan kunnolla synnytyksen jälkeen omana itsenäni! Tähän päätän tämän viikon kuulumiset. All good so far!

Raskausviikko 27 - supistukset varoittelee jo tulevasta

Taas on yksi viikko lisää takana tätä raskasta oloa. Talvitakit alkaa jo kiristää vatsan kohdalta ja en tiedä mitä puen kun kunnon pakkaset alkaa. En varmaan sitten mene ulos lainkaan :D Saa nähdä. Joku ratkaisu tähänkin tilanteeseen löytyy. Vatsahan on nyt isoimmillaan mitä on ikinä ollut, ottaen huomioon että olen ollut todella hoikka koko elinikäni.

Potkut alkaa tuntua kovemmilta päivä päivältä. Kuvasin videotakin vatsasta muistoksi, on meinaan niin huvittavan näköistä kun koko vatsa hyppii sinne ja tänne vauvan potkiessa. Välillä tuntuu että koko otus tunkee vatsasta läpi ja näkyy kun pää tai peppu puskee ulos navan vierestä. Huvittavaa! Videota en kyllä tänne lataa - ainakaan vielä.. Saa nuo vatsakuvat riittää tälle postaukselle.

Rv 27

Painonnousua tähän mennessä 7.3 kg eli aikalailla sama kuin viikko sitten. Olen hillinnyt syömistä vähän ja ihan hyvä vaan - muuten tulee vaan liikaa turhia kaloreita mitä en minä eikä vauvakaan tarvitse.

Sokerirasitustestin tulokset olivat vihdoin omakannassa. Kaikki tulokset alle raja-arvojen, joten raskausdiabetestä ei ole - juhuu! Jännät arvot muuten, meinaa paastoarvo oli 4.3, tunti sokeriannoksen jälkeen 6.0, kahden tunnin päästä 6.2 Luulin, että viimeisen arvon (2H) tulisi olla pienempi kuin ekan (1H), mutta ei näköjään. Anyway, maanantaina on neuvola joten siellä varmasti tätä asiaa puidaan nopeasti.

Supistukset ovat herätelleet minua olemassaolollaan. Mietinkin jo, että onpas kiva ettei ole supistellut tähän saakka ollenkaan, niin eiköhän ne sitten ala. Olkoot sitten stressi tai mikälie fyysinen rasitus syynä, mutta yksi ilta tässä oli jatkuvaa supistelua. Aina kun nousi ylös tuolilta/sohvalta tekemään mitään, niin vatsa menee aivan kivikovaksi. Ei kipua, mutta kyllä se vähän ilkeältä tuntuu se kovettuminen. Täytynee tätäkin seurata, että alkaako tulla useammin supisteluja. Muuten pitää ollaa kyllä rauhallisemmin. Työt saa odottaa, jos niikseen on. Olenkin jo perehdyttämässä sijaistani yhteen projektiin tässä pikkuhiljaa, jotta hän voi hoitaa mun hommani poissaollessa. Toivottavasti tekee yhtä hyvää jälkeä ;) Ei muuta kuin viikonlopun viettoon sitten vaan. Onnea Suomelle pääsystä EM-kisoihin! Moni varmaan katsoi eilisen ottelun, aika huimaa oli!

Raskausviikko 26 - sokerirasitus ja potkutreenit

Visiitti luonnonhistorialliseen museoon.

Tällä viikolla olinkin sokerirasitustestissä. En muuten kuulu riskiryhmään, mutta lähisukulaisella 2. tyypin diabetes on tarpeeksi suuri syy nykyään lähettää testeihin. Kahden tunnin istumista varten otin neulepuikot mukaan labraan, siinä onneksi sain ajan kulumaan ja neuletyönkin edistymään. Vähän, siis aika paljon, väsytti sen sokerilitkun jälkeen, ja vieressä istumat viisi muuta raskaana olevaa sokeritestiläistä näyttivät pärjäävän ihan hyvin hereillä - paitsi yksi melkein nukahti. Testin aikanahan ei saa nukkua, joten väsymys tulee taittaa sitten vaikka mukavin ajatuksin tai vaikka sen neuletyön parissa. Tuloksia katsellaan sitten neuvolassa ensiviikolla.

Sopivasti halloween-teemaan.. lähisukulaisiamme apinoita Luomussa.

Vauva on kova potkimaan. 

Olen tuntenut potkut jo pitkän aikaa, noin viikosta 20 asti, erittäin voimakkaina. Istukka oli aika ylhäällä muistaakseni, joten se ei vaimenna yhtään potkuja. Usein pieni potkii ylös oikealle - mietin että voiko hän jo ylösalaisinkin kääntyillä siellä! Kaiketi. Tai sitten nämä potkuasennot ovat tosi mielenkiintoisia.. Välillä tuntuu niin ylhäällä että alhaalla, kaiketi käsi- ja jalkavoimin samaan aikaan kehon suoristelua. Ne tuonne alas osuvat potkut tuntuu muuten tosi oudolta :D Mutta jännä on siis se, että mä näen potkut hyvin selvästi. Vaikka potku ei osuisi vatsan alueelle, mun koko vatsa hytkyy potkujen tahtiin. Iho on aivan älyttömän kireä ja kohdun kohdalta vatsan alue on todella kova (!). Ei siinä ole enää yhtään rasvaa tai lihasta välissä. Mietinkin, että kiva kun töissä kokouksessa tyyppi alkaa potkia ja kaikki näkee kun vatsa hytkyy rytmikkäästi. :D

Vatsan kokohan näyttää pieneltä viikkoihin nähden. 

Olen kyllä paisunut kuin pullataikina, mutta iho ei meinaa antaa periksi. Kiloja on tullut tähän mennessä 7.1 kg. Mieskin sanoi, ettei ne kilot kyllä näy yhtään missään. Kaiketi mun suolisto on täysin pakattu keuhkoihin ja vatsalaukun tilalle - ahtaaksi käy kun mä en voi enää syödä paljoa! Vatsa täyttyy tosi nopeasti - fyysisesti siis - vaikka mulla nälän tunne yhä jäisi. Ei vaan kertakaikkiaan pysty laittamaan paljoa ruokaa kerralla vatsaan. Ei siis ainakaan pitäisi olla ongelma tuon painonnousun suhteen, jos ruokaakaan ei voi kerralla paljoa syödä.

Ei enää dinosauruksen nälkää, onneksi!

Muutenkin nälkä on laantunut sitten alkuajoista. 

Mä olin aivan julmetun nälkäinen sen ekan kolmanneksen ja nyt tuntuu, että välillä voisi jopa jättää lämpimän ruoan väliin ja syödä vain leipäpalan enintään. Tästä huolimatta koitan syödä monipuolisesti ja etenkin niitä kasviksia tuoreena. Pienillä teoilla nyt voi olla kauaskantoiset seuraukset, joten ainakin potkutreeneistä päätellen on vauva saanut hyvin ravinteita kasvaakseen! :)