lauantai 19. lokakuuta 2019

Raskausviikko 22 ja 23 - opin elämään selkäkipujen kanssa

Salilla kevyttä treeniä, rv 22.

Musta tuntuu, että aloitan joka postauksen mainitsemalla, että viikko on mennyt nopeasti, mutta niin se vaan menee. Lähinnä töiden takia - mulla on ollut jäätävä kiire pikaisen asiakastoimeksiannon kanssa ja sain sen vihdoin puristettua kasaan. Nyt eletään jo raskausviikon 23 loppua joten mä kirjoittelen samalla molempien viikkojen kuulumiset.

Sain vihdoin vastauksen neuvolasta (iskiaskipuun liittyen). Ei mikään ihme, että siellä päässä oli täydellinen radiohiljaisuus, sillä meidän kätilö oli ollut poissa viikon. Ja minä koittanut selvitä kivuissani. Kun sain vihdoin vastauksen sieltä, niin sain samantien lähetteen fysioterapiaan. Seuraavana aamuna kävin fyssarilla, joka sekään ei juuri osannut minua auttaa. Sain lähinnä samoja neuvoja mitä olen jo netistä löytänyt. Kun kipu johtuu raskauden vuoksi löystyneiden nivelten liikkumisesta, niin ei asialle ole paljoa tehtävissä.

Selkä on nyt taas alkanut naksumaan enemmän. 

Se oli pitkän aikaa totaalisen jumissa - silloin kivut vain yltyivät päivä päivältä sietämättömämmiksi. Naksahduksen jälkeen kivut oli hetken poissa, ja uudelleen naksahtamisen jälkeen kivut palasi. Nyt viimeisten parin viikon ajan selkä on naksunut enemmän ja vähemmän. Kivut selkeästi joko lisääntyvät tai vähenevät joka naksahduksen jälkeen. On öitä, jolloin kipuja ei juuri ole. Sitten on öitä, jolloin valvottaa. Yhden asian olen huomannut: eräs nukkumisasento helpottaa nyt kipuihin. Kyljellään nukkuessa alempi jalka suorana, jalkojen välissä vartalotyyny, ja ylempi jalka koukussa tyynyn päällä. Tämä vapauttaa selän mukavasti ja näin nukkuessa kipuja on niin paljon vähemmän. Kyljen vaihtaminen vartalotyynyn kanssa on ärsyttävää, mutta pakko välillä vaihtaa kylkeä ettei kokonaan jumiudu toispuoleiseksi. 

Kuvahaun tulos haulle selän lepoasento
Nukkumisasento, jolla selkäkivut pysyvät lievänä. Kuva: Valmennus Verkossa Oy
En muuten löytänyt parempaakaan kuvaa tähän hätään netistä, mutta eiköhän tuo aja asian :D Näin nukkuessa iskiaskivut pysyy poissa, mutta kyllä mä silti heräilen jatkuvasti, enemmän ja vähemmän. Toisinaan ehkä vain 3 kertaa, viime yönä ainakin 10.. Stressin jälkimainingit voi toki syödä tuota unenlaatua, mutta nyt töissä alkaa rauhoittua taas. Tai oikeastaan minä alan rauhoittua siellä töissä, enkä ota niin kamalaa painetta - teen minkä ehdin! :)

Ensiviikolla alkaa töissä taas monia mukavia juttuja. 

Oon ollut nyt vasta 2 kuukautta siellä töissä ja mä oon nauttinut ihan hirveästi mun työtehtävistä. En voi oikein valittaa mistään. On vastuuta ja on vapautta, voi tehdä etänä, toimistolla, kunhan on tavoitettavissa ja hoitaa hommansa. Oon saanut jo kutsuja esittämään yhden työn tuloksia ministeriöön saakka - oli muuten jännää, mutta selvisin. Tää työ on avannut niin paljon mahdollisuuksia ja koitan saada paljon kontakteja, verkoston kautta voi löytyä jatkossa uuttakin työtä jos niikseen on. Meidän tutkimusaihepiiritkin on tosi mielenkiintoisia, riittää uutta opittavaa. Voisko siis sanoa, että tää työ on ihan unelma? Niin, maksaa ne kuulemma mulle palkkaakin äitiysvapaan ajalta. :o

Tänään suuntana on lastenvaatekirppikset, joten katsotaan myöhemmin tänä viikonloppuna, että mitä löytöjä meidän pikkubebelle tein!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voit jättää kommenttisi tähän