Raskausviikko 29 ja 30 - raudanpuute ja myllerrys jatkuu

Mulla alkoi juuri 31. raskausviikko. Kaksi viikkoa meni ilman blogipäivitystä, vaikka ideaa ja inspiraatiota kirjoittamiselle olisi ollut. Kiire on vain syönyt vapaa-ajan, mutta onneksi ainakin tänä viikonloppuna ehtii kirjoittaakin kuulumisia.

Aloitin ihan omasta päätöksestä rautakuurin uudestaan. Olin ehkä sinisilmäisen hölmö, että kuuntelin neuvolan tätiä kun hän sanoi, että voin jättää raudan pois. .. Mullahan oli todettu raudanpuute about vuosi sitten työterveydessä. Ferritiini oli tuolloin 7. Aloitin raudan ottamisen, 100 mg/pvä. Tätä kesti joku muutama kk, ja työterveydessä mitattiin ferritiini uudestaan. No, nyt se oli 23. Lääkäri ihmetteli, ettei enempää ollut noussut, ja halusi tuplata annoksen. Tuolloin elettiin alkukevättä 2019. Annostelin 200mg rautaa päivässä. Muistaakseni kysyin myös lääkäriltä tuolloin, että onko näin matalilla ferritiinilukemilla mitään asiaa tulla raskaaksi? Hän sanoi, ettei huolta, ei haittaa. Ok.

Alkuraskaudessa mitattiin veriarvot seuraavan kerran ja ferritiini oli 33. Terkkari ei kommentoinut kummemmin, taisi olla jo unohtanut raudanpuutteeni. Eihän neuvolassa seurata kuin hemoglobiinia... Mun hemoglobiinit olivat neuvolakäynneillä noin 125, sen jälkeen jopa 137. Terkkari ihmetteli, että onpas noussut hyvin, ei sun tarvitse enää rautaa syödä. Ok. Tässä vaiheessa itse unohdin kysyä, mutta hei, entäs se ferritiini.....

Näistä mittauksista on nyt jo aikaa parisen kuukautta. Rautavarastoilla ei ole kuin yksi suunta raskauden aikana, ja se on alaspäin, joten mua pelottaa, että ferritiinit on nyt aivan pohjalukemissa, vaikka hemoglobiini olisikin hyvä. Olo on mahdottoman voimaton ja uupunut. Aion niin ensiviikolla neuvolassa vaatia uusia verikokeita, että mitataan se ferritiini. Sillä välin, otan taas 200 mg rautaa päivässä. Ja en aio lopettaa, ennenkuin rautavarastot on taas kunnossa. Eli ainakin puolisen vuotta katsellaan tästä eteenpäin.. Huoh. Turhauttavaa.

Pilkahdus valoa synkkään joulukuuhun.

Myllerrys mahassa jatkuu.

Vauva on niin mahdottoman kova potkimaan ja mönkimään. Kahden viikon aikana taisi olla kaksi päivää, kun liikettä tuntui hyvin vähän. Oli selkeästi vaihtanut asentoa, sillä ne pari elonmerkkiä mitä tunsin, oli potkut rakkooni. Tämän jälkeen alkoi taas ralli ja nyt ollaan taas selkeästi poikittain. Yhä! Öisin etenkin vatsa ottaa osumaa niin oikeaan kuin vasempaan laitaan yhtä aikaa ja se alkaa olla mahdottoman rasittavaa, kun koitan nukkua.

Muutenhan mä olen ihan elossa. Lasken päiviä joululomaan (10 työpäivää jee!) ja äitiysvapaaseen (16 työpäivää jee!). Uusi vuosi tulossa ja me muuten muutetaan.... isompaan asuntoon. Siitäkin lisää myöhemmin. Paino nousee, en uskalla mennä vaa'alle enää, ensviikolla on varmaan pakko. Vatsan ympäryksen muuten mittasin eilen. 95cm! Hui kamala. Aika valas olo alkaa olla. Ruoka kyllä maistuu, väsyttää, ärsyttää, odotuttaa, toivon että tää on kohta ohi ja pikkuinen olisi täällä.