lauantai 14. syyskuuta 2019

Vauvan ensimmäinen kieli - suomi, english, oder deutsch?

Ajattelin ensimmäistä kertaa kirjoittaa ajatuksiani meidän kolmikielisyydestä. Olen lukenut muutamia kokemuksia muiden kolmikielisten perheiden kielten opettelusta ja arjen tavoista. Myös monet kaveriperheet ovat vähintään kaksikielisiä, joskus jopa nelikielisiä, joten heiltäkin olen saanut hyviä käytännön neuvoja.

Samat kuulemani neuvot toistuvat ja ne ovatkin selkeästi paras tie onnistuneeseen kielten opiskeluun monikielisessä perheessä.

Kumpikin vanhempi puhuu lapselle omaa äidinkieltään - alusta alkaen.

Meillä se siis tarkoittaa, että minä tulen puhumaan suomea ja mies saapi puhua saksaksi. Hän vaan aina maarittelee, kuinka hänen saksa on niin huonoa ja plaa plaa, mutta hän nyt tarkoittaa että kieliopillisesti huonoa, kyllähän hän natiivi-saksalaisena puhuu ihan mennentullen mitä vain. Noh, eipä oma puhesuomeni myöskään kieliopillisesti täydellistä ole ja ei se minun mielestä tarvitsekaan olla. Kielioppia lapsi opiskelee toivon mukaan sitten koulussa enemmän, ei sen aika ole vielä varhaislapsuudessa.



Englantia, kolmatta kieltä, puhutaan lapselle vasta myöhemmässä iässä.

En osaa sanoa, mikä on myöhempi ikä, mutta suositusten mukaan kolmas kieli kannattaa ottaa aktiivisesti esille lapsen kanssa vasta kun kaksi muuta kieltä sujuvat ja lapsi ymmärtää, mitä kieltä kenenkin kanssa puhutaan. Ongelmahan on, että me vanhemmat puhumme keskenään englantia. Lapsi tulee siis kuulemaan paljon englantia, joten niitä sanoja hän tulee myös oppimaan. Onkin meidän vastuulla puhua lapselle tarpeeksi suomea ja saksaa, jotta englannista ei tule aluksi vallitseva kieli. Ja vaikka ensimmäiset sanatkin olisivat englanniksi, niin tavallaan se englannin puhuminen tulee jättää huomiotta, ja vain sinnikkäästi puhua omalla äidinkielellä lapselle. Jossain vaiheessa syntyy kyllä se ymmärrys, että äidille puhutaan suomeksi ja isälle saksaksi. Englantia puhutaan sitten koko perhe yhdessä, kun lapsi on isompi ja ollaan yhdessä menossa.

Kirjat, ääneen lukeminen, on parasta oppia.

En ole koskaan ollut innokas kirjojen lukija, mutta nyt täytynee muuttaa tapoja. Parasta kontaktia ja kielenopiskelua lapselle on ääneen lukeminen, joten kirjastossa tullaan varmaan käymään usein erikielisiä lastenkirjoja hakemassa. Kuulemma äänikirjat, TV/radio, ei ole niin tehokkaita oppimisessa kuin se lapselle suoraan puhuminen ja lukeminen, joten tätä neuvoa mekin tullaan parhaan mukaan käyttämään.

Mielenkiinnolla sitten seurataan vauvan elämää, että millä kielellä se ensimmäisen sana tulee! Siihen voi vielä mennä reipas vuosi, joten kannattaa laittaa blogi lukulistalle :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voit jättää kommenttisi tähän