Kaikkea sitä keho joutuu kokemaan! Minulle raskaudessa yksi huolenaiheista oli kehoni muuttuminen, sillä olen aina ollut kovin tyytyväinen siroon kehooni ja haluaisin sen sellaisena pysyvän. Otin raskaudenajan muutokset vastaan hyväksymällä sen, että todennäköisesti en palaudu koskaan täysin ennalleen. Mutta onhan kehoni tuottanut pienen ihmisen, joten olkoot se tarpeeksi hyvä syy juhlia uutta kehoani.
 |
| Pari viikkoa ennen synnytystä |
Raskausvatsa on pienentynyt hurjan nopeasti synnytyksen jälkeen! Ensimmäiset päivät se oli toki sellainen veltto löllö säkki, joka heilui joka suuntaan. Nyt on tasan viikko synnytyksestä, ja vatsa on jo hyvin lähellä sitä, mitä se oli ennen raskautta. Toki kohdulla on vielä vähän kokoa ja se yhä jatkaa supistumistaan, mutta muutos on valtava. En olisi uskonut, että näin nopeasti saan hoikan keskivartaloni takaisin!
Ihanaa on myös se, että vanhat rintsikat mahtuvat taas päälle. Rinnanympärykseni kasvoi raskauden aikana yli 5 cm, jouduin hankkimaan uudet liivit, jotka istuivat päälle paremmin. Nyt sisuskalut alkaa palautua paikalleen ja näen sekä tunnen kylkiluuni rinnan alla kuten aiemminkin. Minulla on ollut aina sellainen "mehiläisvartalo", hoikka vyötärö mutta vähän leveämpi peräosa :D
Bellybinding eli vartalon sitomiseen tarkoitettuja tukivöitä olen jo kokeillut, mutta haavan paranemisen ja lantionpohjalihasten surkean kunnon vuoksi en ole vielä vatsaani käärinyt. Kokeilin, mutta siitä tuli liikaa painetta lantionpohjaan ja aiheutti virtsankarkailua. Lantiovyötä olen käyttänyt pari tuntia päivässä, jonka tulisi auttaa lantion kutistumista vielä kun relaksiinihormoni vaikuttaa kehossa jonkin aikaa. Lantiovyö näkyy alemmassa kuvassa.
 |
| 7 päivää synnytyksen jälkeen |
Painon- ja ruokahalun muutos
Painoni raskauden lopussa oli vähän yli 70 kg. Lisää painoa oli tullut siis reippaat +14 kg verrattuna lähtöpainoon 9 kk sitten. Viimeisinä päivinä en uskaltanut enää vaa'alle, sillä söin kuin hevonen ja nälkäni ei tuntunut laantuvan millään syömisellä.
Tyttö oli syntyessään kuitenkin suht hyvänkokoinen, 3.2kg, joten ne kilot ovat siis minussa, ei vauvassa. Paino viikko synnytyksen jälkeen oli 63.5 kg, eli reippaat -6.5 kiloa on lähtenyt. Ei kovin paljoa, sanoisin. Takaisin lähtöpainoon on mahtaa siis 7.5 kiloa yhä.
En ole jotenkaan ajatellut painonpudostusta siinä mielessä, että nyt on pakko päästä eroon ylimääräisistä kiloista. Ruokahaluni muuttuivat täydellisesti synnytyksen jälkeen. Aamiaiseni pieneni puoleen, samoin myös lounaani ja illalliseni, enkä välttämättä edes tarvitse toista lämmintä ruokaa enää. Olen syönyt vain nälkään, joten ruokaa kuluu niiiiin paljon vähemmän nyt. Uskon, että tällä lähtee luonnostaan kilot karisemaan, kun syön vain todelliseen tarpeeseen.
Vielä sellainen jännä huomio, että ruoka maistuu niiiiin hyvälle nyt. Kaikki maistuu vahvemmin sille itselleen - jogurtti, cashew-pähkinät, hedelmät, puuro - kaikki. En huomannutkaan, kuinka vähän ruoka maistui raskauden aikana. Syötyä tuli, mutta maku puuttui. Loppuraskaudesta käytin chiliä kaikessa pääruoassa mitä söin - chilikastiketta, -jauhetta, -rouhetta ja tuoretta chiliä. Kaiketi se jo kertoi maun turtumisesta, jos ainoat kiksit saa tulisuudesta!
Mielialan ja halujen muutos
Mieliala on ollut yllättävän hyvä synnytyksen jälkeen. Jotenkin tuntuu taas "omalta itseltä". Sellainen raskaushormonien tuoma outo fiilis on poissa ja on kevyt olo. Toki olen välillä itkenyt ja stressannut jos mistäkin, ja aika helposti saattaa romahtaa mieliala, mutta nopeasti se myös nousee takaisin. Suoraan sanoen, on hyvä olla. Henkisesti. Varmasti tieto siitä, että raskaus on nyt ohi, vaikuttaa paljon. Tällä hetkellä toivon, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen raskauteni. Olisin todella tyytyväinen yhteen lapseen, en koe tarvitsevani enempää.. ainakaan nyt ;)
Halut palasivat pari päivää synnytyksen jälkeen. Ihmettelin, että vau, mikäs tämä fiilis on. Koko raskauden aikana en ollut tuntenut näin vahvaa halua taas miestäni kohtaan kuin mitä nyt. Ja se fiilis on ollut joka päivä. Jos minulle ei olisi tehty episiotomiaa, niin oltaisi varmasti jo seksiäkin kokeiltu. Onneksi läheisyyttä ja haluja voi muullakin tavalla tyydyttää ja ollaan jo löydetty keinot siihenkin. Tunteet on paljon voimakkaampia ja jotenkin tuntuu, että nautintoa tulee vielä enemmän nyt raskauden jälkeen kuin ennen sitä.
Yksi syy halujen palaamiseen on varmasti se, että en imetä. Oli oma valintani se, että vauva syö pullosta. Terveeksi hän tulee kasvamaan jokatapauksessa ja saa tarpeeksi ihokontaktia ja rakkautta ilman imetystäkin. Minä saan mieleni ja kehoni takaisin, jolloin olen onnellisempi ja voin huolehtia ja rakastaa vauvaani ja miestäni. Pääsen eroon puoli vuotta vaivanneista selkäkivuista, kun relaksiinihormoni vähitellen poistuu kehostani. Imettämällä näin ei kävisi, kuin vasta imetyksen loputtua. Lopuksi vielä maininta, että vauva syö luomua ja toistaiseksi on sopinut hyvin hänen vatsalleen. Ruoka maistuu hyvin ja seurataan ruokailua pitämällä kirjaa syötetystä määrästä ja kellonajoista. So far so good :)
(Pahoittelut kuvanlaadusta. Parempaa ei juuri nyt ole saatavilla, vauvanhoito vie ajan ja kuvankäsittely hoituu nopeimmin puhelimella)
