Raskausviikko 28 - vielä jaksaa pyöräillä

Vuoden harmain kuukausi marraskuu lähentelee loppuaan - onneksi! Joulukuu tuntuu paljon mukavammalta, koska joka päivä joulu ja uusivuosi on askeleen lähempänä. Tästä pimeydestä auttaa selviytymään nimenomaan nuo loppuvuoden juhlapyhät, hyvä ruoka, seura ja pitkät vapaat. Vielä pitäisi jaksaa 19 työpäivää ennen joululomia ja sen jälkeen 9 työpäivää ennen äitiysvapaita. Ei kauaa enää! :) Töissä olisi tulossa vielä muutama stressaava juttu, mukaanlukien neuvottelut eräästä projektista päivä ennen mun äitiysloman alkua. Ne neuvottelut olivat aiemminkin jo todella stressaavia ja siellä tunteet kuumenee ihmisillä, kun useampi taho yrittää löytää yhteistä säveltä projektin aloittamiseksi. Mä niin toivon, ettei mun tarvitsisi osallistua noihin viimeisiin neuvotteluihin, isolla mahallani kävellä ministeriöön ja koittaa olla halkeamatta kahdeksi. Jotenkin toivoisin, että voisin olla viimeisen viikon sairaslomalla - onhan tässä vielä aikaa ja ehtii varmaan stressin vuoksi taas aloittaa supistelut, sehän jo riittää syyksi lepolomaan.

Anyway, juhlapyhät on tulossa! Joulu vietetään osin mun vanhemmilla yhdessä ruokaa laittaen ja syöden. Sen kummempia joulusuunnitelmia ei ole. Uudeksivuodeksi koitin miettiä, että mitä sitä jaksaa näin raskaana ollessa edes tehdä. Bileet sun muut alkoholin täyteiset juhlat ei oikein käy, joten ravintola ja illallinen olisikin sitten ainoa vaihtoehto. Varasinkin sitten pöydän yhdestä kivasta ravintolasta uudenvuoden aattoillaksi meille. Tunnetusti Helsingin ravintolat - ne mitkä sattuvat olemaan auki uudenvuoden aattona - ovat tupaten täynnä, joten tänävuonna olin ajoissa liikenteessä ja varmistin meille kivan illallisen. Halusin löytää jonkun medium-hintaluokan fine dining ravintolan, jossa ei tarvitse itseään ihan kipeäksi maksaa, mutta ruoan tulisi silti olla keskivertoa parempaa. Käytän usein Tripadvisorin arvosteluita ohjenuorana siitä, että mihin kannattaa mennä syömään ja mihin ei.

Rv 28+0

Tämä raskausviikko ei ole ollut edellistä kummempi. Vatsa näyttää suht litteälle, vaikka olo on kovin raskas. Minusta tuntuu, että välillä tuo bebe majailee vatsan etuosalla ja silloin vatsakin näyttää isommalle. Ainakin verrattuna tämänaamuiseen olotilaan, jolloin bebe on selkeästi ollut lähempänä selkärankaa, sillä minun vatsanalue tuntui kovin kevyeltä ja jopa sporttiselta! :D

Oli muuten niin sporttinen olo, että päätin lähteä kokeilemaan pyöräilyä. Pakko oli päästä ulos raikkaaseen ilmaan ja urheilemaan. Eilisillan raclette-juustot saattoivat tuoda vähän ekstrakaloreita, joten tänään sitten ekstraliikuntaa sen edestä. En ole pyöräillyt hetkeen, moneen viikkoon, ja epäilin että onnistuuko vatsan kanssa meno ja jaksanko polkea.

Seikkailin tunnin verran keskuspuistossa ja yllätykseksi pyöräily tuntui melko kevyeltä. Sinisen taivaan pilkahtaminen piristi mieltä kummasti. Valohoito ehdottomasti auttaa tähän kaamos-oloon ja olisikin hyvä ulkoilla aina valoisan aikaan - aina kun vaan ehtii.

 

Muuten en ole oikein jaksanut urheilla. Kävelyillä olen käynyt ja siinäpä se. Venyttelyä ja vähän joogaa kotona, ettei paikat ihan jumiudu. Vaa'alla en ole tällä viikolla käynyt ja vähän pelottaa että luku on noussut taas. Se on toki odotettavissa kun pikkuinen kasvaa ja mä toivoin, ettei tähän painonnousuun liity liikaa ylimääräisen rasvan kerryttämistä. Olkoot mikä tilanne hyvänsä, en malta odottaa että pääsen taas urheilemaan kunnolla synnytyksen jälkeen omana itsenäni! Tähän päätän tämän viikon kuulumiset. All good so far!