Raskausviikko 36 ja 37 - kofeiinitonta kahvia odottavalle äidille

Kaksi ensimmäistä viikkoa äitiysvapaalla on takanapäin. Vaikea olla töistä pois. Työsähköposteja olen pari kertaa viikossa lukenut, lähinnä pitääkseni itseni ajantasalla parin projektin suhteen, joista jäin pois. En tiedä miksi, mielenkiinnosta kai. Olisin tottakai halunnut olla mukana ja jatkaa projekteja, etenkin sitä, jonka suunnittelin tarjousta myöten asiakkaalle suoraan. Täytyy vain toivoa, että projektit etenee hyvin ilmankin minua ja työn jälki olisi vähintään yhtä hyvää. Huoh. Vaikeaa olla poissa töistä, kun työpaikka on unelma ja työtehtävät luotu minua varten! Osaako kukaan samaistua?

Näin aamulla kirjoittaessa tein samalla itselleni aamukahvit perinteiseen tapaan. Tai ehkä vähän vähemmän perinteiseen - sillä käytän kofeiinitonta raskauden aikana. Yleensä olen kuullut suomalaisten vain luopuvan kahvinjuonnista raskauden vuoksi, mutta miksi luopua, kun kofeiiniton vaihtoehtokin on olemassa?

Olen löytänyt kaupoista kahta eri kofeiinitonta kahvia: Jacobsin Krönung kofeiiniton, sekä Cafe Hag Klassisch Mild kofeiiniton. Molempia maistelleena, ne ovat aikalailla samanmakuisia. Jacobs on vähän edullisempi ja sitä on ollut paremmin saatavilla ainakin meidän Prismoissa, S-marketeissa sekä joissakin K-Supermarketeissa. 

Alkuun join normaalia kahvia, mutta raskauden edetessä aloimme sekoittamaan kofeiinitonta ja normaalia kahvia, jotta kofeiinin määrä per juotu kuppi vähenisi. Aluksi sekoitussuhde taisi olla 1:1, eli kumpaakin saman verran. Pikkuhiljaa olen lisännyt kofeiinittoman määrää siten, että enää vain yksi neljäsosa oli normaalia kahvia. Nyt loppuraskaudessa siirryin sitten täysin kofeiinittomaan. Parempi vauvallekin, ettei saa enää kofeiinikiksejä, ehkä tämän myötä ei ole vieroitusoireita synnyttyä. Fingers crossed!

Mieliala on vaihdellut laidasta laitaan. On ollut todella yksinäisiä päiviä kotona, kun tuntuu, ettei ole mitään tekemistä, ei pysty tekemään mitään, eikä ole ketään juttuseuraksi. Jos mies jää etätöihin, niin on parempi olla, sillä päivä ei tunnu niin pitkältä odottelulta ja juttuseuraa on päiväsaikaankin. 

Vauva kasvaa normaalia tahtia, vaikka ollaan +1 käyrällä. Näin ainakin neuvolan terkkarin sekä kätilöopiskelijan mukaan. Uusi neuvola oli tosi kiva, täysin uusi rakennus, siistit tilat ja oli siis oma erillinen rakennuksensa, ei terveyskeskuksen yhteyteen tehty neuvola. Ei tarvitse siis vältellä enää sairaita ihmisiä neuvolaan mennessä onneksi. Kaksi uutta yhteyshenkilöäni olivat tosi mukavia ja he tutkivat vauvan käsikopelolla huolellisesti, sillä mainitsin pelkoni suuresta vauvasta SF-mitan vuoksi. Käsin tunnustelemalla painoarviot on toki todella epäluotettavia, mutta he molemmat sanoivat tunnusteltuaan, että ihan normaalin kokoiselta vaikuttaa. Ehkä noin 3.2kg kokoinen tyttö olisi tulossa. Iso SF-mitta johtuu siitä, että vauva puskee jalkojansa suoraksi kylkiluihin, jolloin kokonaispituus toki kasvaa mitatessa. 

He testasivat vauvan reaktiokykyäkin hauskalla testillä. Toinen mittasi sykettä dopplerilla ja toinen "kutitteli" vauvan jalkaa, joka löytyi helposti kylkiluiden luota. Sykkeet nousi välittömästi kun kutitus alkoi. Sanoivat, että on todella hyvä tällainen nopea reaktio, kertoo hyvästä kehityksestä. Ehkä sieltä on ihan terve vauva tulossa :)

Supistuksia on - kivuliaitakin. On päiviä, jolloin supistuksia on ollut usein ja olen alkanut tuntea kipua. Molempia - selkäkipua sekä menkkamaista alavatsakipua. Kipu on silti lievää, mutta havaittavaa. Supistuksia on tullut niin levossa kuin liikkeessä, eikä ne lopu asentoa vaihtamalla. Supistukset kuitenkin loppuvat jossain vaiheessa, eikä kivun määrä kasva. Väli on ollut noin 20 minuuttia. Eli toistaiseksi vielä pysytään kotona odottelemassa niitä oikeita synnytyssupistuksia.

Elämä äitiysvapaalla kaikenkaikkiaan on melko tylsää. Fyysisesti en kykene tekemään juuri mitään ruoanlaittoa ja pyykinpesua kummallisempaa. Kaupassa käyn kävellen hakemassa repullisen tavaraa kerrallaan. Kävely on hidasta ja ahdistavaa. Vatsa on pinkeä, kova, täyden oloinen. Mukavaa istumis- ja makuuasentoa joutuu hakemaan kauan. Vaatteet ei mahdu - paidat kiristää. Mulla on tasan kahdet housut mitkä mahtuu päälle - äitiystreenitrikoot ja isot yöhousut. Syön sen verran ruokaa kun mitä nälkäni mulle kertoo syödä. Ajan kulumiseksi leivon, laitan ruokaa, siivoan, katson Netflixiä, pelaan välillä jotain, ompelen, neulon.. huoh. Sitä vaan toivoisi, että vauva syntyisi jo, niin pääsisi kuluttamaan ajan johonkin paljon tärkeämpään. 

Raskauden aikainen painonnousu

Jokainen varmasti sen tietää, että raskauden aikana paino tulee nousemaan. Se nyt vaan on fakta. Se, että kuinka paljon painoa kertyy, on taas yksilöllistä ja riippuu myös elintavoista. Omalla ruokavaliolla ja liikunnalla voi paljonkin vaikuttaa painonnousuun.

Minullakin on paino noussut odotettua tahtia raskauden aikana. Avaan tähän vähän syitä ja omia fiiliksiä, mitkä ovat ainakin osin painonnousuun johtaneet.

Ensimmäinen kolmannes 

Raskausviikot 0-13. Alkuraskaudessa painoni nousi +2 kg. Tavoite alkuraskauden painonousulle olisi, että paino ei nousisi lainkaan. Ylimääräistä energiantarvetta keholla ei ole vielä alkuraskaudessa.

Oma painonnousuni on varmasti johtunut epäterveellisistä syömistavoista. Pahoinvointini ei kestänyt kauaa, muutamia viikkoja, mutta sinä aikana kun pahoinvointia on, niin ei juuri kiinnosta se mitä suuhunsa laittaa, kunhan jostain saa vähän energiaa. Join paljon mehuja, sillä pelkkä vesi yökötti (jollei se ollut jääkylmää). Jouduin myös syömään sokerisia välipaloja (mm. maustetut jogurtit), sillä pahoinvointi yllätti usein aina kun vatsa alkoi tyhjetä iltapäivällä lounaasta.

Alkuraskaudessa minulla oli lisäksi aivan jäätävä nälkä. Se nälkä ei tuntunut lähtevän syömällä lainkaan, sillä jo 15 min edellisen ruokailun jälkeen, olin nälkäinen uudestaan. Ruokaa tuli varmasti kulutettua enemmän kuin tarpeeksi.

Liikuin paljon alkuraskaudessa, kävin kuntosalilla, lenkkeilytin tuttavan koiria säännöllisesti. Kävin itseasiassa myös autokoulussa ajamassa moottoripyöräkortin tuona aikana. Se toi oman lisästressin alkuraskauteen.

Eli sokeriset välipalat ja mehut sekä pahoinvointi varmasti nostivat painoa alkuraskaudessa.

Toinen kolmannes

Raskausviikot 13-26. Painonnousu alusta lähtien +9.5kg, josta keskiraskauden osuus +7.5 kg. Keskiraskaudessa paino saakin ja pitääkin lähteä nousuun, sillä istukka ja kohtu kasvaa kokoa, lapsiveden määrä lisääntyy sekä kehon verimäärä lisääntyy. Turvotus voi myös kerryttää nestettä kehoon.

Toisen kolmanneksen aikana pahoinvointi oli jo ohi ja kykenin syömään "normaalimmin". Minun ei tehnyt mieli herkkuja enkä juuri niitä syönytkään. Kesän ja syksyn ainoat herkkuni ovat olleet vain jäätelö, siitä en voi luopua, mutta en siis syö mitään jäätäviä määriä kerralla. Liikuntaa harrastin normaaliin tapaan oman jaksamisen mukaan. Kasvava vatsa alkoi haitata kuntosalitreenejä ja treenit välitellen loppuivat kun vatsa alkoi näkyä kunnolla ulospäin. Sen jälkeen olen tyytynyt vain kävelylenkkeilihin sekä satunnaiseen polkupyöräilyyn. Muistelen toista kolmannesta aikana, kun normalisoiduin alkuraskauden muutoksista ja elin melko tavallista elämääni, kunnes vatsa alkoi rajoittaa elämistäni ja liikuntaharrastuksia.

Painonnousun syynä todennäköisesti raskauden tuomat fyysiset muutokset kehoon sekä liikunnan väheneminen.

Kolmas kolmannes

Raskausviikot 27-37. Painonnousu nyt rv 36+2 mennessä +12.3 kg, josta loppuraskauden osuus tähän mennessä +2.8 kg. Loppuraskauden painonnousun suurin syy on massaa kasvattava vauva.

Liikuntani on vähentynyt minimiin, mitä pidemmälle raskaus on edennyt. Kivut ja väsymys vievät liikuntahalut kokonaan. Kun on fyysisesti kykenemätön edes kävelemään mäkeä ylös, niin ei ihan hirveästi naurata. Ruokakaupassa ostoskärryistä saa mukavasti tukea väsyneelle keholle ja samaten pienenkin kävelyn jälkeen tuntuu, että haluaisin istua alas pyörätuoliin. Ei naurata.

Kolmannen kolmanneksen aikana olen syönyt kaikista eniten, ainakin verrattuna liikuntamäärään. Kehon energiantarve on kasvanut joidenkin lähteiden mukaan n. 500 kcal normaalitasoon verrattuna - eli toisaalta ruokaa tuleekin syödä enemmän. Mutta sokerisia ruokia tulisi välttää ja parasta on aina syödä monipuolista, terveellistä ravitsevaa ruokaa. Olen syönyt jonkun verran herkkuja raskauden lopussa, ehkä huonoon olooni, sillä tunnen olevani kykenemätön normaaliin elämään. Olen tosin syönyt myös eniten kasviksia ja hedelmiä loppuraskauden aikana, verrattuna koko raskausaikaan. Tietoisesti pyrin syömään vähemmän, mutta todellisuudessa se on ollut hankalaa. Kun tottuu syömään tietyn määrän ruokaa, on vaikea vähentää.


Odotuksen viimeiset viikot vielä edessä

En odota valtavaa painonnousua synnytykseen mennessä, todennäköisesti pysytään +15 kg painonnousun alapuolella. Osa tästä painosta on varmasti turvotusta, osa vauvaa, osa kohtua ja istukkaa, osa verta ja osa rasvaa. Se rasvaosa on se, johon toki haluan itse puuttua. Ajatuksen synnytyksen jälkeisestä elämästä ovat jo mielessä. Syömistapojen muutos ei tapahtu yön yli, joten olen päättänyt alkaa jo nyt kiinnittää huomiota syömiseen. On helpompi jatkaa syömistapojen muutosta synnytyksen jälkeen, kun se on jo tullut tavaksi ennen synnytystä. Uskon, että vauva vie huomion kaikelta syntymän jälkeen, joten siinä hetkessä ei tule kyllä mieleen alkaa miettiä uutta ruokavaliota tai laskemaan syötyjä kaloreita.

Olen päättänyt kokeilla erinäisiä sovelluksia ruoan kalorimäärän laskemiseen. Olen kokeillut näitä jo joskus aiemmin ja todennut ne hyväksi apuvälineeksi painonhallinnassa. Syömäänsä kalorimäärää ei kertakaikkiaan voi määrittää silmämääräisellä tarkastelulla. Ruokaa tulee alussa punnita ja merkitä kalorit ylös, jonka jälkeen alkaa oppia, että minkä verran riisiä/perunaa/kurkkua lautasella sisältää minkäkin verran kaloreita (yllättyisitte, että kuinka paljon ruokalusikallisessa oliiviöljyä on kaloreita, huhhuh!). Sovellusta ei tarvitse käyttää jatkuvasti, mikäli oppii sen, että mikä määrä ruokaa tuo sen tavoitekalorimäärän omaan ruokavalioon. Tulen ainakin aluksi kokeilemaan Applen  Health-sovellusten kanssa yhteensopivaa Lose it! - Calorie Counter sovellusta, kuultuani siitä paljon hyvää. Lisää painopostauksia siis luvassa!

Raskausviikko 35 - pehmenee ja lyhenee - tullaanko etuajassa?

Nyt on jo 36. raskausviikko menossa. Viime viikon (rv 34-35) lääkärintarkastuksen myötä olen juossut labroissa testattavana. Nyt tuloksia alkaa tulla ja olen samalla tsekkaillut omakannasta lääkärin lausunnot.

Lausunto oli vähintäänkin yllättävä. Lääkäri itse oli kovin hiljainen eikä juuri ylimääräisiä selitellyt tai minulle kertonut, että missä mennään. Mitään huolestuttavaa siis ei ollut. Mutta..

Vauva on raivotarjonnassa ja kiinnittynyt lantioon. Kohdunkaula on jo pehmentynyt. Kaulaa jäljellä 2 cm. Siis 2 cm?? Olisi voinut mainita näistä jotain. Pehmentynyt ja lyhentynyt kohdunkaula tässä vaiheessa voi jo ennakoida sitä, että ulos tullaan piankin (mutta näin olin toki itse toivonutkin!). SF mitta oli viime viikolla 32.5cm ja nyt ollaan jo yläkäyrällä koon puolesta. Jännintä tässä on ehkä se, että mä en ole tuntenut supistuksia. Mua supisteli joskus satunnaisesti viikkoja sitten ja ne oli täysin kivuttomia. Viime viikolla mulla oli yksi ilta, kun mulla oli kovia alavatsakipuja, mutta päättelin ne vain vatsavaivoiksi, sillä ne myös loppuivat saman illan aikana. Onhan ne toki voineet olla supistuksia, mutta siinä tapauksessa olen täysin jättänyt huomiotta. Alavatsa oli melkoisen kipeä, mutta ei mitenkään sietämättömän kipeä kuitenkaan.

No, eipä siinä mitään. Sokerirasituksen tulos oli kuulemma "hyvä" ja "alle raja-arvojen". Ensimmäisessä testissä viikolla 26 mun kahden tunnin arvo oli suurempi (!) kuin tunnin arvo. Verensokerin pitäisi siis käsittääkseni laskea, jos ei ole syönyt mitään. Noh, tällä kertaa kahden tunnin arvo oli merkittävästi suurempi kuin tunnin arvo (P -Gluk 0 4.1; P -Gluk 1H 5.3;  P -Gluk 2H 7.8). Kysyin neuvolan puhelinpalvelusta, että eikö tuo ole vähän outoa, että 2 tunnin arvo vaan nousee. Terkkari ei osannut sanoa, sanoi vain, että on silti alle raja-arvon, joten näillä mennään. Ei raskausdiabetesta.

Tulehduksiakaan ei ollut labrojen mukaan. Viimeisiä tuloksia odotellaan huomenna saapuvaksi, joten sitten tiedetään lopullinen tuomio.

Tässä nyt jokatapauksessa jännätään, että lähteekö synnytys käyntiin jo tammikuun aikana, vaikka laskettuun aikaan on vielä se nelisen viikkoa. To be continued..

Loppuraskauden vaivat - valoa tunnelin päässä?

Vauvan huone on ... puoliksi valmis!

Vuosi on vaihtunut ja me vaihdoimme samalla osoitetta. Uusi isompi asunto, kaksikerroksinen rivari rauhallisella alueella, on juuri sitä mitä me kaivattiin. Tai ainakin minä. Kyllä mieskin vaikuttaa ihan tyytyväiseltä - tilaa on enemmän, oma sauna löytyy, katoksellinen pysäköinti ja treenipaikka lähellä.

Viimeiset pari raskausviikkoa oli todella kiireisiä. Pääsyynä siihen oli muutto. Minulla oli aivan järkyttävä vimma saada tavarat purettua - ihan kuin ei tuo siivousvietti olisi muutenkin jo koholla raskauden takia, niin ympärillä lojuvat muuttolaatikot saivat minut purkamaan tavaroita aivan raivon vallassa :D Samalla piti tehdä uusia hankintoja, hankkia puuttuvia huonekaluja ja tehdä kodin säilytysratkaisuista toimivia. Fyysisesti purkaminenkin otti koville ja viikon touhuamisen jälkeen olin aivan naatti. Palasin töihin viikoksi ja sen ajan olin niiiiin väsynyt. Nukuin, söin ja kävin töissä, enkä jaksanut edes miettiä mitään vauvan huoneen laittoa tai kodin viimeistelyä tulokasta varten.

Vauvan huone on samalla myös askarteluhuoneeni.

No, tänään aloitin virallisesti sitten äitiysvapaan. Toiset kutsuu sitä lomaksi, mutta en näe tätä lomana, kun ei tästä ajasta saa edes kunnon korvausta. Mieluummin olisin töissä tienaamassa, mutta fysiikka ei enää tässä vaiheessa raskautta kestä, niin pakko olla kotona. Aloitin vapaan hyvillä mielin: iloiseksi minut tekee se, että raskaus on askelta lähempänä loppua ja pian saan taas kehoni omaan käyttöön ja olla taas täysin oma itseni. Toiseksi, en malta odottaa, että pieni vauva on tässä maailmassa ja saadaan huolehtia hänestä yhdessä. Kolmanneksi, nyt mennään jo kohti valoisaa aikaa ja kevät tulee äkkiä pienestä vauvasta huolehtiessa. Jos se talvi kävisi kylässä ensin niin sitten saa kevät tulla...

Loppuraskauden vaivat

Nyt on alkanut jo 36. raskausviikko (rv 35+1). Kun ohitin sen maagisen 35 raskausviikon rajan, niin yllättäen monia uusia vaivoja on ilmennyt. Ensinnäkin, vauvan kasvuspurtin näkee ulospäin. Vatsa on kivikova pallo, ja iho venyy ja paukkuu sellaista tahtia, että mun rajat ainakin on tullut jo vastaan. Mä en kertakaikkiaan halua isompaa vatsaa, tämä on jo aivan järkyttävän kokoinen ja hankala muutenkin. Vauvan näkee, kun se puskee selkää ja peppua vatsani läpi. Vatsalle muodostuu sellainen "lisäpallo" joka sitten liikuskelee nopeaan tahtiin. Aika alienia.

Muita vaivoja on mm. sellainen veren/paineen tunne päässä. Se tulee välillä levossa, istuessa tai maatessa (kyljellä, en ole maannut selällä rv 20 jälkeen). Tuntuu siis samalta, kun laitat pään alaspäin ja veri pakkautuu päähän. Kestää hetken, ja häipyy hiljalleen pois. Lääkäri ei tarkastuksessa tähän puuttunut, joten ei kai ole niin vakavaa, mutta silti todella inhottavan tuntuista. Verenpaine on kohonnut jonkin verran siitä mitä se oli keskiraskaudessa. Täytyy puhua uudestaan neuvolassa tästä, sillä paineen tunne päässä on liki päivittäistä.

Vauvan liikkuessa minulle tulee hermokipuja. Se ilmenee usein äkillisenä kipupiikkinä ja lamaannuttaa koko jalan hermoston, joko oikean tai vasemman jalan hermon. Jalasta lähtee siis tunto aivan millisekunneiksi.

Hengenahdistusta on myös esiintynyt. Rintakehää ahdistaa välillä, ja se kyllä helpottuu kun vaihdan asentoa etunojaan, siten että vauva roikkuu "alaspäin" eikä paina keuhkoja.

Sukkapuikkokivut alkoivat myös. Olkoot sitten vauvan pää tai mikä lie sen aiheuttaakin, niin se kipu on aivan jäätävä. Alapäässä syvällä, kohdunsuulla tuntuva kipu. Ei kovin hauskaa, etenkin jos sattuu silloin kun olen julkisella paikalla. Mun kipukynnys on sinänsä korkea, mutta äkillinen kova kipu saa kyllä minussa aikaan näkyvän reaktion, joten naaman vääntyily on taattu vauvan aiheuttaessa näitä kipuja minulle.

Näiden kipujen lisäksi glukoosia on todettu virtsanäytteessä, jonka vuoksi olen käynyt jo kolmesti labrassa. Joudun uudestaan sokerirasitukseen, sillä vauva kasvaa muutenkin keskivertoa nopeammin, tämän lisäksi otetaan pari muuta labraa tulehdusten poissulkemiseksi.

On aika sanomattakin selvää, että mä olen täysin kypsä tähän raskauteen. Saisi päättyä vaikka samantien, olisin niin paljon onnellisempi ja voisin vielä välttyä raskausmasennukseltakin. Ehkä salaa toivon, että sokerirasituksessa tulee ilmi lievä positiivinen tulos tai vauva todetaan kookkaaksi, jotta hommat laitettaisiin alkuun normaalia aiemmin. Minulle sanottiin jo, että suurikokoisen vauvan kanssa he eivät jää odottelemaan laskettua aikaa, vaan käynnistetään sitten ajoissa.

Nähtäväksi jää, miten käy. Tällä viikolla labrat varmasti määrittelee jo, että miten pian vauva saadaan syntymään.