Tässä blogia aloittaessani olen siis jo ehtinyt viikolle 13, mutta ajattelin kirjoittaa alkuraskauden kokemuksistani ensin.
Jo siis raskaaksi tullessani tiesin olevani raskaana. En tiedä kuinka, mutta oli vain sellainen olo. Testikin näytti vain haamuviivaa, mutta oli se plussaksi todettava. Kuukautiset jäi heti pois ja alavatsalla oli outoja nipisteleviä kivunomaisia tuntemuksia. Muita oireita ei alkuraskaudessa viikolle 8 saakka ollutkaan.
Mulla oli tosi pitkään "normaali" olo. Treenasin ulkokuntosalilla normaalisti ja söin terveellisesti. Olin miltei huolissaan, että onko kenties tullut keskenmeno, koska raskausoireita ei kuulu. Rinnat arasti jonkun verran, mutta se oli ainoa asia. Jätin kuitenkin alkoholin pois ja varasin neuvolasta ajan, kuten kuuluukin tehdä.
Pahoinvointi ja väsymys ilmestyi sitten yllättäen viikolla 8. Se oli lähinnä yököttävää oloa, jatkuvaa nälkää, ei niinkään oksentelua tai muuta vastaavaa. Se jatkuva nälän tunne oli kaikista pahin! Mä vain söin, ja söin, ja söin vähän lisää, mutta nälkä ei lähtenyt. En voinut olla tuntiakaan syömättä. Kaikki oudot hajut yökötti, hiki, päivänkin vanha ruoka jääkaapissa, kosteusvoiteiden ja kosmetiikan tuoksut. Juomana meni lähinnä jääkylmä vesi ja tuoremehu.
Väsymys ilmeni lähinnä heikkoutena, ei jaksanut kovin kauaa pysyä aktiivisena kun täytyi jo levätä. Treeneissä huomasi, että lihaskunto ja jaksaminen väheni huomattavasti. Vähensin painoja ja toistoja. Lisäksi huomasin vihlovaa kipua navassa sekä lonkan seuduilla, kohdunkiinnikkeet varmaan alkoivat löystyä.
Pahoinvointia jatkui noin viisi viikkoa, mutta jo kahden viikon jälkeen vointi koheni ja yökötys iski harvemmin. Viikot 8-10 söin todella huonosti ja epäterveellisesti, mutta pakko oli jostain energiaa saada. Onneksi sen jälkeen olen vähitellen pystynyt taas syömään normaalia ruokaa (sokerit pois!). Mitä pidemmälle raskaus on edennyt, sitä vähemmän pahoinvointia on. Joskus saattaa tulla yhä yllättäviä oksennuskohtauksia, siis aivan puun takaa! Syön vaikka leipäpalan, ja hetken päästä se vaan iskee ja ruoka tulee ylös. Sen jälkeen kaikki hyvin ja syön jotain muuta tilalle. En ihan ymmärrä miksi näin tapahtuu, mutta minkäs sille voi.
Kaikenkaikkiaan alkuraskaus oli ensin helppo, jonka jälkeen kuukausi melkoista painajaista. Vaikka oireeni olivatkin "lievät" verrattuna joihinkin lukemiini kokemuksiin jatkuvasta oksentelusta, totesin jo miehelle että tämä on ensimmäinen ja viimeinen lapsi, seuraavat adoptoidaan! Nojoo, nähtäväksi jää kuinka tulevaisuudessa käy, koitetaan nyt selvitä tästä raskaudesta ensin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit jättää kommenttisi tähän