Raskausviikko 26 - sokerirasitus ja potkutreenit

Visiitti luonnonhistorialliseen museoon.

Tällä viikolla olinkin sokerirasitustestissä. En muuten kuulu riskiryhmään, mutta lähisukulaisella 2. tyypin diabetes on tarpeeksi suuri syy nykyään lähettää testeihin. Kahden tunnin istumista varten otin neulepuikot mukaan labraan, siinä onneksi sain ajan kulumaan ja neuletyönkin edistymään. Vähän, siis aika paljon, väsytti sen sokerilitkun jälkeen, ja vieressä istumat viisi muuta raskaana olevaa sokeritestiläistä näyttivät pärjäävän ihan hyvin hereillä - paitsi yksi melkein nukahti. Testin aikanahan ei saa nukkua, joten väsymys tulee taittaa sitten vaikka mukavin ajatuksin tai vaikka sen neuletyön parissa. Tuloksia katsellaan sitten neuvolassa ensiviikolla.

Sopivasti halloween-teemaan.. lähisukulaisiamme apinoita Luomussa.

Vauva on kova potkimaan. 

Olen tuntenut potkut jo pitkän aikaa, noin viikosta 20 asti, erittäin voimakkaina. Istukka oli aika ylhäällä muistaakseni, joten se ei vaimenna yhtään potkuja. Usein pieni potkii ylös oikealle - mietin että voiko hän jo ylösalaisinkin kääntyillä siellä! Kaiketi. Tai sitten nämä potkuasennot ovat tosi mielenkiintoisia.. Välillä tuntuu niin ylhäällä että alhaalla, kaiketi käsi- ja jalkavoimin samaan aikaan kehon suoristelua. Ne tuonne alas osuvat potkut tuntuu muuten tosi oudolta :D Mutta jännä on siis se, että mä näen potkut hyvin selvästi. Vaikka potku ei osuisi vatsan alueelle, mun koko vatsa hytkyy potkujen tahtiin. Iho on aivan älyttömän kireä ja kohdun kohdalta vatsan alue on todella kova (!). Ei siinä ole enää yhtään rasvaa tai lihasta välissä. Mietinkin, että kiva kun töissä kokouksessa tyyppi alkaa potkia ja kaikki näkee kun vatsa hytkyy rytmikkäästi. :D

Vatsan kokohan näyttää pieneltä viikkoihin nähden. 

Olen kyllä paisunut kuin pullataikina, mutta iho ei meinaa antaa periksi. Kiloja on tullut tähän mennessä 7.1 kg. Mieskin sanoi, ettei ne kilot kyllä näy yhtään missään. Kaiketi mun suolisto on täysin pakattu keuhkoihin ja vatsalaukun tilalle - ahtaaksi käy kun mä en voi enää syödä paljoa! Vatsa täyttyy tosi nopeasti - fyysisesti siis - vaikka mulla nälän tunne yhä jäisi. Ei vaan kertakaikkiaan pysty laittamaan paljoa ruokaa kerralla vatsaan. Ei siis ainakaan pitäisi olla ongelma tuon painonnousun suhteen, jos ruokaakaan ei voi kerralla paljoa syödä.

Ei enää dinosauruksen nälkää, onneksi!

Muutenkin nälkä on laantunut sitten alkuajoista. 

Mä olin aivan julmetun nälkäinen sen ekan kolmanneksen ja nyt tuntuu, että välillä voisi jopa jättää lämpimän ruoan väliin ja syödä vain leipäpalan enintään. Tästä huolimatta koitan syödä monipuolisesti ja etenkin niitä kasviksia tuoreena. Pienillä teoilla nyt voi olla kauaskantoiset seuraukset, joten ainakin potkutreeneistä päätellen on vauva saanut hyvin ravinteita kasvaakseen! :)