maanantai 23. maaliskuuta 2020

Viisiviikkoinen ihmettelee maailmaa

Edellinen postaus oli kolmeviikkoisesta vauvasta ja sen julkistaminen meni harmillisen myöhään. Olin kirjoittanut sen jo kaksi viikkoa sitten, mutta vauvan kanssa elo on yhtä kiirettä ja aikaa läppärin edessä istumiseen ei juurikaan ole. Tämän kirjoitushetken sain, kun neiti nukahti rintareppuun. Ehdinpä jopa syödä lounastakin välillä!



Vauva kehittyy niin nopeasti! 
Mitä pieni neiti 5-viikkoisena osaa jo tehdä?

  • Ensimmäiset hymyt saatiin 4-viikkoisena
  • Kannattelee hyvin päätänsä hetken aikaa
  • Kääntää päänsä puolelta toiselle selin- ja vatsamakuulla
  • Seuraa esineitä katseella puolelta toiselle
  • Tarttumisen ensiaskeleet: yrittää kädellä hamuta esineitä. koordinaatio yhä hukassa
  • Potkii kuin vimmattu
  • Kääntyy selältä kyljelleen kovalla alustalla maatessa
  • Syö lusikasta lääkkeet
  • Katselee ja tuijottaa intensiivisesti kaikkea
  • Seuraa kasvoja, yrittää matkia ilmeitä
  • Pitelee käsillä tuttipulloa
  • Nukkuu jopa 5 tuntia yöllä hyvin syöneenä ja väsyneenä
  • Nukahtaa hyvin yöllä pimeässä
  • Tykkää vaipanvaihdosta ja hoitopöydällä touhuamisesta

Tässä näitä positiivisia. 5-viikkoisen negatiiviset elämänlahjat:

  • Nollasta sataan huutoitkua
  • Rauhoittuminen itkusta uneen silmänräpäyksessä
  • Potkii itsensä sylistä pois jos ei ole varovainen
  • Ei anna äidille omaa rauhaa - vaatii paljon syliä ja kantelua
  • Herkkä äänille ja valoille
  • Vaikea saada nukahtamaan päivällä
  • Ei nuku vaunuissa, jos vaunut paikallaan
  • Toisin sanoen, nukkuu hyvin vain yöllä sängyssä, liikkuvassa autossa tai vaunuissa

Vatsavaivoihin meillä on auttanut Cuplaton, annosteltuna ennen jokaista ruokintaa. Sen lisäksi vauva saa Relan maitohappobakteeria ja D-vitamiinilisää tipan verran. Korviketta menee reippaat 800 ml reilun kuukauden ikäisenä (!). Ei mikään ihme, että painoa oli kertynyt 4 viikossa syntymästä jo yli 1.1 kg.. huimaa kasvua tytöllä ainakin painon suhteen. Ei mikään ihme, että maitoa uppoaa tähän maitokaivoon loputtomasti.

Vauva kolme viikkoa

Kolme ensimmäistä viikkoa on mennyt vauhdilla. No kuten koko loppuraskausaikakin, päivät vain kuluvat vaikkei mitään tehtäisikään. Toki vauvanhoitopuuhissa tunti jos toinenkin kuluu äkkiä, etenkin itkuisen vauvan kanssa.

Vauva nukkuu melko hyvin yöt
Nukkuu - ja nukahtaa - yöllä omaan sänkyynsä. Ensimmäinen nukutus illalla on vaikein, mutta sen jälkeen helpottaa. Häntä on jopa vaikea saada välillä hereille yöllä, jos tiedän että syöttöaika lähenee ja olen sattumalta hereillä. Yöllä ei meillä itketä, jos hän on tyytymätön ja hereillä, niin hän vain ähkii ja puhisee sängyssä. Toki sekin on sen verran rasittavaa, etten saa itse nukutuksi. Välillä mies menee sitten vauvan kanssa alakertaan tai minä siirryn sohvalle nukkumaan loppuyöksi, sillä ähkimistä en jaksa puolikuolleena kuunnella. Aamulla on mukavampi herätä jonkun verran levänneenä vauvanhoitoon.

Päivällä itketään ja nukutaan
Vauvalla on jo koliikinomaista itkua. Emme vielä osaa oikein erottaa onko kyse pelkistä ilmavaivoista vai onko taustalla muutakin. Nälkäitku on selvästi erilainen, sen erotan jo muusta itkusta. Muu itku alkaa usein hänen jäädessä yksin sänkyyn tai välillä myös sylissä. Itku alkaa hillitsemättömänä välittömästi ja loppuu sitten yhtä nopeasti kuin alkoikin. Itkuun liittyy myös piereskelyä, joten tulkitsisin itkun ainakin usein kipuitkuksi. Kylpyä ja hierontaa olemme kokeilleet, mutta näillä ei ole selkeää vaikutusta. Suurempi vaikutus on ruokinnalla - röyhtäytys on niin tärkeää joka ruokinnan yhteydessä, mutta ei sekään aina helpota. Jos vauva on syönyt rauhallisesti, hän nielee vähemmän ilmaa ja vaikuttaa vähemmän itkuiselta. Mutta jos nälkä on yltynyt suureksi, on vaikea saada häntä syömään rauhassa. Tauon pitäminen saa hänet melkoisen raivon valtaan ja vain pullo suussa hiljentyy imemään raivolla maitoa. Tässä onkin tärkeää sopivat syöttövälit ja maidon määrä, jottei nälkä kasva liikaa. Itkukierre onkin valmis, jos odotetaan liian kauan..

On hyviä ja huonoja päiviä
Kuten kaikkien vauvojen kanssa, välillä ollaan tyytyväisempiä. Kokeiltiin paksumpaa korviketta ilmavaivoihin ja tämä on vaikuttanut ainakin vähän itkun määrään. Nutrilon Omneo 1-valmista vaikuttaa hyvältä vatsavaivaiselle, ainakin toistaiseksi. Vauva tykkää etenkin autokyydeistä (ihanat kovat rengasäänet ja pieni liike nukuttaa hyvin) sekä vaunulenkeistä - sen mitä olen itse kyennyt kävelemään.

Äidin kuntoutus
Kävelylenkeillä ei käydä vieläkään päivittäin - vaikka haluaisin. Kävely on aika rankkaa lantionpohjalle, siis jos kävelen reippaalla tahdilla puolisen tuntia. Hitaasti kävellen jaksan pidempään esimerkiksi kaupoissa kävellä.

Lantionpohjajumppaa teen päivittäin - voimasupistuksia, kevyitä pitkiä supistuksia sekä reaktionopeutta kasvattavia supistuksia. Edistystä on huomattavissa kolmessa viikossa. Pystyn pidättämään melko hyvin tarpeen tullen, tosin pissahätää en yhä tunne kovin hyvin. Ehkä kerran tunsin, kun rakko oli todella täynnä. Kuitujen syönti on auttanut vatsaa, sitä suosittelen kaikille synnyttäneille - esimerkiksi aamulla kaurapuuro leseiden ja hedelmien kanssa.

Tässä kooste ensimmäisistä kolmesta viikosta - postauksen julkistus tulee vain hieman myöhässä kiireisen elämän vuoksi.

tiistai 3. maaliskuuta 2020

Vastasyntyneen pulloruokinta

Vastasyntyneen ja vanhemman vauvan pulloruokinta pyörii hyvin pitkälti - yllätys yllätys - pullojen pesun ja ruokapäiväkirjan ympärillä.

Kirjoitan seuraavan täysin omasta kokemuksesta ja suosittelen ottamaan yhteyttä omaan neuvolaanne tai synnytyssairaalaan mikäli tarvitsette neuvoja oman vauvanne kanssa.

Meillä on syöty pullosta ensimmäisestä päivästä lähtien. Omat pullot ja maidot olivat mukana jo sairaalassa, vaikkakin sairaala tarjosi kertakäyttöisiä pulloja sekä heidän hankkimaansa korviketta. Ensiohjeeksi saatiin antaa 30 ml annoksia vastasyntyneelle. Lisäksi tuli pitää kirjaa, milloin vauva söi ja minkä verran. Näin pysyy hyvin kärryillä siitä, kauan vauvan ruokinnasta on aikaa ja onko hän saanut tarpeeksi maitoa.

Ruokapäiväkirja

Ruokapäiväkirja on aivan ehdoton ruokinnan seuraamiseen. Aika kuluu huomaamatta vauvan kanssa ja sitä ihmettelee vähän väliä, että onko mennyt jo 2 tuntia edellisestä ruokinnasta, vastahan hän nukahti. Päiväkirja voi auttaa myös vauvan rytmin tunnistamisessa - sikäli kun ruokarytmi alkaa muodostua vähitellen. Me ruokitaan vauvaa molemmat, isä myös, ja pidetään kirjaa puhelimen välityksellä iCloudin jaetussa muistiinpanossa. Siihen on helppo kirjata molempien omalta puhelimelta ja tiedot päivittyy molempien muistiinpanoihin niin kauan kun nettiyhteys on päällä. Muunlaisetkin muistiinpanot esimerkiksi seinätaululla onnistuu, mutta minusta puhelimen käyttö on luonnollista sillä se kulkee aina mukana.


Sopiva maidon määrä

Maidon määrää on kasvatettu melko nopeasti kahden viikon aikana. Aluksi hän söi 30 ml annoksia, sitten 40 ml, 50 ml, 60 ml, 80 ml ja nyt 13 päivän ikäisenä 90 ml. Neuvola sekä sairaala antoi minimimaitomääräksi 1/6 vauvan painosta - eli vauvan painaessa 3400 grammaa, tulisi vauvan syödä vähintään 567 ml päivässä. Maidon tarve on kuitenkin yksilöllinen ja usein ylittää tämän - meillä on mennyt jo 600 - 700 ml, joskus yli 700 ml kun nälkä on oikein iskenyt. Nälkäitku ja pulauttelun väheneminen oli meillä merkkinä siitä, että vauva ei syönyt tarpeeksi.


Pullonlämmitin on nopea ja helpposäätöinen.

Maidon lämmitys

Maidon lämmitys on vielä oma asiansa. Sairaalassa lämmitimme juoksevan kuuman veden alla tai vesihauteessa. Se kestää muutaman minuutin ja nälkäisen vauvan kanssa odottelu on aika tuskaa. Ostimme Philips Avent -pullolämmittimen, joka sekin on itseasiassa vesihaude; se toimii todella nopeasti ja lämmittää veden sekä näin myös pullossa olevan maidon äkkiä. 1-2 minuutissa jääkaappikylmä-maito on kädenlämpöistä. Lämmittimessä on portaaton lämmityssäätö, joten lämmitin pystyy myös pitämään maidon lämpimänä, mikäli sitä jää yli ja vauva saattaa haluta syödä loput hetken päästä. Maitoa ei saa jättää liian kauaksi aikaa lämpimään - mikäli pullosta on jo syöty, niin tunti on turvallinen raja. Mikäli ei ole vielä syöty, niin sanoisin kaksi tuntia. Tulee muistaa, että lämpimässä maidossa bakteerit lisääntyvät nopeasti, mikäli pullo on jo käynyt vauvan suussa! Hukkamaitoa tulee väistämättä päivittäin, sille ei voi mitään. Vauvan terveys on tärkein tässäkin asiassa.


Ruokinnan tauotus

Ruokintatekniikan hiominen tapahtuu vähitellen - pulloruokintaa on hyvä tauottaa ja vauva syöttää ns. kahteen kertaan. Muuten ruokintahetki kestää vain 5-10 minuuttia ja vauva saattaa hotkia kaiken maidon kerralla. Me teemme usein niin, että ensin annetaan puolet maidosta, sitten vaihdetaan vaipat ja vauva pysyy hereillä, jonka jälkeen annetaan toinen puoli maitoannoksesta. Samalla tulee hyvin pyyhittyä pulauttelut pois naamalta ja toivottavasti olla likaamatta vauvan vaatteita välittömästi.. sekin on melkoinen taitolaji koittaa pitää bodyt jotakuinkin puhtaina.


Sterilisoijaan mahtuu 3-4 pulloa kerralla.

Pullojen pesu ja desinfiointi

Pesu hoituu helposti juoksevan kuuman veden alla miedolla Fairy-lioksella. Sitä normaalia Fairya, tai muuta käsitiskiainetta, on vaikea saada pullosta ulos, kun se on niin paksua, joten suosittelen laittamaan toiseen pulloon pienen määrän Fairya ja täyttämään pullon vedellä. Näin saat juoksevan liuoksen joka tulee pullosta helposti ulos ja riittää pitkään pullojen pesussa. Huuhtelen pullot huolella, jottei saippuaa jää yhtään. Tuttiosia en pese saippualla, vain kuumalla vedellä. Pesun ja huuhtelun jälkeen kaikki osat laitetaan mikrosterilisoijaan. Philips Avent -merkkinen sterilisoija on todella helppo käyttää ja helpottaa elämää niiiin paljon. 4 minuuttia 800 Watin teholla mikrossa riittää yhdelle täydelle pullolastille. Huomioithan, että mikrosteriloija ei mahdu pienimpiin mikroihin! Meillä on yli 20 litran mikro (muistaakseni 23l, Samsung-merkkinen), ja siihen se mahtuu täydellisesti. Mikrolautasen tulisi olla sterilisoijan kokoinen, sitten se mahtuu varmasti mikroon.

Likaiset pullot tiskipöydän vieressä odottamassa pesua.


Pullojen määrä

Viimeinen elämää helpottava asia on riittävä pullojen määrä. Meillä on nyt 6 lasipulloa (jotka muuten lämmittävät maidon nopeammin kuin muoviset - johtaa paremmin lämpöä) ja 2 muovipulloa varalla. Nämä tuntuvat riittävän hyvin. Tuteissa on eri virtauksia, suurin osa yhdellä reiällä (hidas virtaus), osa kahdella. Lisäksi kaapissa odottaa jo kolmen reiän tutteja, kun ruokahalu kasvaa ja vauva vaatii maitoa nopeammin ja enemmän. Philips Avent Natural -sarjan lasituttipullot ovat todella hyviä ja esimerkiksi Verkkokauppa.com myy ja toimittaa niitä nopeasti. Yleensä meillä on maito valmiina annosteltuna pulloihin, jolloin nälän yllättäessä pullon voi napata nopeasti jääkaapista ja sujauttaa lämmittimeen. Yhden päivän maidot voi laittaa valmiiksi jääkaappiin, mutta ei sen suurempaa annosta. Korvike ei säily hyvänä päivää kauempaa avattuna, joten parempi pitää korviketetrat kaapissa odottamassa tarvetta.

Pulloja ja varamaitoa valmiina jääkaapissa. 

Viimeiseksi pikavinkkini pulloruokintaan:

  • Hanki tarpeeksi pulloja. 6-8 pulloa riittää
  • Huolehdi siitä, että tuttien virtaus on sopiva vauvasi imulle
  • Mikrosterilisoija helpottaa pullojen desinfiointia
  • Annostele päivän maidot valmiiksi pulloihin jääkaappiin odottamaan
  • Pullonlämmitin on helppo ja nopea käyttää
  • Ruoki vauvaa tauottaen
  • Tärkeintä: pidä kirjaa maidon määrästä! Vain näin tiedät vauvan saavan tarpeeksi maitoa


Kommentit ja lisävinkit pulloruokintaan tervetulleita tämän postauksen yhteyteen!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Synnytyskertomus - epäonnistunut kivunlievitys

Oli maanantai-ilta. Rv 40+1. Tunsin, kuinka jotain alkoi lirahdella housuun aina kun istuunnuin alas sohvalle. Juoksin vessassa ihmettelemässä, että onko tämä valkovuotoa vai lapsivettä. Nestettä tuli säännöllisin väliajoin lirahdellen pieniä määriä. Olin jo melko varma, että pakosti se on lapsivettä. Soitin sairaalaan, ja he kehottivat saapumaan seuraavana aamuna tarkastukseen. Saimme odottaa yön yli, sillä supistuksia ei juurikaan ollut. Puhelun jälkeen kylppärissä suihkuun mennessä lorahti ihan reippaasti kirkasta nestettä ja nyt olin varma lapsiveden menosta.

Yöllä minua supisteli, mutta se ei tehnyt kipeää lainkaan. Nukuin melko hyvin. Tiistai-aamulla suuntasimme sairaalaan tarkistukselle. Minut kirjattiin jo sisään ja sain rannekkeet. Tutkimuksen jälkeen todettiin vain, että olen yhdelle sormelle auki ja paikat on vielä melko takana. Supistuksia piirtyi käyrälle, mutta ne eivät olleet kovin kivuliaita. Lääkäri lähetti meidät takaisin kotiin vielä seuraavaksi 12 tunniksi. Sanoivat, että sitten illalla käynnistetään synnytys, mikäli ei ole lähtenyt itsekseen etenemään.

Tiistai-ilta tuli. Minua oli supistellut päivällä epäsäännöllisesti, välillä kovemmin ja välillä hyvin kevyesti. Noh, lähdimme täysin varustein sairaalaan kuten oli määrätty. Jouduimme odottamaan kauemmin tutkimushuonetta, tuntui olevan aika täyttä sairaalassa. Pitkän odottelun jälkeen minut tutkittiin taas. Olin yhä sormelle auki. Juuri mitään edistystä ei ollut havaittavissa. Sairaalassa oli täyttä ja kätilö kertoi, että meidän pitäisi yhä mennä kotiin. Lääkärin mielestä voisimme odottaa yhä 12 tuntia ennen käynnistystä. Tämä tuntui vain tekosyyltä, sillä heillä ei ollut huoneita vapaana minulle käynnistystä varten. Olin melko vihainen, sillä lapsivedenmenosta oli jo 24 tuntia ja meille luvattiin jo käynnistys. Pidempi odotus on aina riski lapselle, jos synnytys ei lähde etenemään. Kätilö kävi selvittämässä tilannetta ja kas kummaa, huoneita vapautui ja saimmekin jäädä sairaalaan yöksi. Käynnistystä ei silti aloitettaisi ennen aamua. Supistukset olivat jo vähän kipeitä, sen verran etten varmasti saisi unta, vaikka ne olivatkin epäsäännöllisiä. Sain lihakseen pistettävää rentouttavaa lääkettä kotouduttuamme huoneeseen ja kävimme yöpuulle molemmat.

Keskiviikko-aamu tuli ja olimme saaneet levättyä jonkin verran molemmat. Synnytys ei ollut yhä käynnistynyt luonnostaan, vaikka lapsivedenmenosta oli 36 tuntia. Lääkäri tuli aamukierrokselle tarkistamaan tilanteen. Olin kahdelle sormelle auki, mutta eteneminen hidasta, joten hän määräsi vihdoin käynnistyksen oksitosiinitipalla.

Kätilö laittoi tipan ja ei mennyt kauaa, kun alkoi tapahtua. Supistukset alkoivat minuuttien sisällä tipan laitosta ja kipuakin alkoi tuntua reippaammin. Supistuksia tuli välittömästi n. 3 minuutin välein. Jäimme odottelemaan jatkoa. Tarkoitus oli ottaa tippa pois, kun synnytys on hyvin käynnissä. No, kuinkas sitten kävikään..

Koitimme katsoa Netflixiä, mutta jouduin ottamaan kaasun hyvin nopeasti käyttöön. Tunnin verran kaasuttelin aina supistuksen ajan ja se oli siedettävää. Kätilö ei ollut tyytyväinen supistusten voimakkuuteen, sillä jokatoinen oli voimakas ja jokatoinen ei. Hän lisäsi vähitellen tipan voimakkuutta ja aina lisäyksen jälkeen kipu meni asteen verran ylöspäin. Tuntui, etten pärjää enää kaasun avulla. Sanoin, että tarvitsen lisää kivunlievitystä. Tipasta johtuen en voinut juurikaan liikkua ja jouduin makoilemaan sängyllä. Voin sanoa, että se yksi jakso, jonka ehdimme katsoa Netflixistä, jäi hyvin pimentoon minulta sillä kivut olivat jakson lopussa jo hyvin voimakkaita.

Kätilö vain lisäsi tippaa. Kivut kasvoivat. Sisätutkimuksessa todettiin, että eteneminen on yhä hidasta ja ei voida vielä epiduraalia laittaa, mutta lihakseen piikitettävää kylläkin. Sain rentouttavan piikin, saman kuin eilisiltana, mutta se ei auttanut yhtään. Hengittelin yhä kaasua joka kolmen minuutin välein. Kipu alkoi olla niin kovaa, että itkin, koska en muutakaan voinut. Tästä lähtien itkin seuraavat 3-4 tuntia ennen epiduraalia. Anestesialääkäriä saatiin odotella todella kauan, ennenkuin sain piikin selkääni. Neulan laitto kesti ikuisuuden, ainakin siltä se tuntui. Monta supistusta meni ja jouduttiin laittamaan kerran uudestaan.

Epiduraalia ei voitu vieläkään antaa järkyttävistä kivuista huolimatta, sillä en ollut 4 cm auki. Sain sen sijaan kipulääkettä suoraan suoneen, mutta siitä ei ollut mitään apua. Hengitin yhä kaasua, vaikka sekään ei auttanut. Kätilö kävi vähän väliä katsomassa ja tuli vihdoin tekemään sisätutkimuksen. Olin jo 5cm auki yllättäen ja vihdoin saisin epiduraalin. Kivut olivat järkyttävät, mutta epiduraalin vaikuttaminenkin kesti todella kauan. Sain myös häpyhermon puudutteen. Nämäkään yhdessä eivät vieneet kaikkia kipuja pois. Kipu paikantui aina vain alemmas supistus supistukselta, mutta silti kipu oli yhä valtavaa. Meni jonkun aikaa, kunnes taisin olla täysin kivuton hetken aikaa. Nyt synnytyksen käynnistyksesta oli aikaa 6 tuntia. Aivan järkyttävissä kivuissa suurimman osan aikaa, sillä mikään kivunlievitys ei auttanut. Itkin ja itkin puristaessani miehen kättä.

Lopulta sain hetken lepoa. Kätilö kehotti lepäämään noin tunnin, sillä kivut olivat nyt poissa. Olin hyvin nopeasti täysin auki. Odoteltiin ponnistamisen tunnetta. Minulla tuntui jo jonkun aikaa painetta syvällä alapäässä, mutta en tuntenut, että pitäisi ponnistaa. Kätilö tarkisti vähän väliä, että joko nyt, ja aina sanoin, että ei vielä. Uuden sisätutkimuksen tehtyä hän yllättyi, sillä vauvan pää oli jo melkein tulossa ulos. Minua vaan ei ponnistuttanut yhtään. Minulla oli yhä oksitosiinitippa. Sain yhä voimakkaampaa annosta, jolla ylläpidettiin supistuksia. Sain alkaa pikkuhiljaa ponnistamaan, mutta en juuri tuntenut mitään. Supistuksetkin tunsin vain melkein. Olin melko pihalla siitä, koska ponnistaa ja kuinka voimakkaasti.

Kokeiltiin paria eri asentoa sängyssä. Paras oli kuitenkin selällään puolipystyssä asennossa. Ponnisteltiin pikkuhiljaa, ponnisteltiin yhä lisää ja lisää. Mitään ei juuri tapahtunut. Aloin olla  jo väsynyt. Toinen kätilö tuli apuun pitämään jaloistani kiinni. Tippa ylläpiti supistuksia ja minähän puskin ja puskin, mutta pää ei vain mahtunut ulos. Minut katetroitiin ja rakko tyhjennettiin välillä. Vauvan pää oli hieman vinossa, siksi se ei mahtunutkaan ulos. Voimani olivat aivan totaalisen poikki ja itkin nyt kipua. Vaikka sain puudutetta häpyhermoon ja kohdunkaulalle, en kyennyt ponnistamaan täysillä sillä se sattui niin jumalattomasti. Ponnistusvaihe venyi, koska taistelin kipua vastaan. En halunnut ponnistaa, sillä se sattui niin paljon. Lopulta kätilö päätti tehdä episiotomian, sillä vauvan sykkeet oli jo aika huipussa. Hänet oli saatava ulos nopeasti. Leikkauksen jälkeen tunsin, että ponnistus sattui vähemmän ja tilaa oli enemmän. Pää saatiin ulos. Muutaman supistuksen jälkeen koko vauva luiskahti ulos ja minähän itkin ja huusin kuin syötävä. Se oli aivan järkyttävää.

Vauva oli kunnossa, itki ja oli sylissäni. Minua tikattiin noin tunnin ajan, kärsin järkyttävästä nestehukasta ja olin valtavan hikinen. Aloin ärsyyntyä kätilölle, kun tikkaus ei kertakaikkiaan ollut valmis. No ei mikään ihme, sillä haava oli valtava. Lopulta tikit olivat paikallaan ja sanoin, että vessaan pitäisi päästä. Kätilö avusti minua vessaan ja sanoi, että jos pyöryttää niin sano heti. Ehdin istua alas ja sanoa, että no vähän tuntuu ja sitten pimeni. Pyörryin onneksi istualtaan. Hetken päästä havahduin, kun kätilö piti minua istuallaan ja vessaan ryntäsi kolme muuta kätilöä auttamaan. Pääsin takaisin sänkyyn, mutta ei haavettakaan suihkussa käymisestä. Jouduin pysymään sängyssä enkä voinut nousta ylös, sillä jokaisen yrityksen jälkeen nousta ylös olin lähellä pyörtyä uudelleen. Lopulta minut kärrättiin pyörätuolilla osastolle miehen ja vauvan kera.

Kaikenkaikkiaan aktiivinen synnytys kesti n. 4 tuntia, josta ponnistusvaihe noin tunnin. Tipan aloituksesta vauvan syntymään kesti vain 8 tuntia, josta suurimman osan ajasta olin järkyttävissä kivuissa.

Voin sanoa, että tämä oli kyllä traumaattisin kokemukseni elämässä tähän asti. Enkä tekisi sitä uudestaan mistään hinnasta. Se kipu oli jotain sanoinkuvaamatonta. Kaikista lääkkeistä huolimatta kipu vain pysyi ja pysyi, kunnes epiduraali saatiin. Kätilö oli hidas ja aivan liian myöhässä kipulääkkeiden antamisen kanssa. Lääkäriä jouduttiin odottamaan todella kauan. Sairaala oli täynnä ja kiireinen ja tämä tuntui olevan yksi syy, miksi synnytys meni näin. Haavani on valtava ja paranee yhä - 1.5 viikkoa synnytyksestä en yhä pysty istua, vaikka haava on vihdoin alkanut umpeutua. Vähitellen.. Olen pettynyt ja melko vihainen sairaalan toiminnalle ja syytän heitä osaltaan tästä lopputulemasta. Muistot on ja pysyy, vaikkakin ne hälvenevät vähitellen jonnekkin mielen syövereihin. Toivon, ettei niitä muistoja tarvitse enää kaivaa esiin ikinä.