Raskausviikko 24 ja 25 - nälkä ja sokerinhimo yllättää

Aika on taas kulunut niin, etten ehtinyt edes viime viikolla blogiin kirjoittaa. Tälläkin kertaa kahden raskausviikon kuulumiset yhdessä!

Neuvolassa oltiin parisen viikkoa sitten. SF-mitan mukaan normaalissa kehityksessä mennään, verenpaineet alakanttiin, mutta yhä ok (luokkaa 115/70). Paino noussut tähän mennessä 6.2 kg. Minusta tuntuu, että täti kyselee joka kerta samat kysymykset, joihin olen vastannut jo moneen kertaan - eli ei tunnu että mitään uutta neuvolasta kuulisi. Tietysti on kiva kuulla sydänäänet, pieni sydän paukuttaa menemään ja katsotaan verenpaineet sekä pissanäyte, mutta siinäpä se hyöty mitä neuvolasta olen tähän mennessä saanut. Jonkinsortin masennustestin jouduin tekemään, aika selvästi en ole lainkaan masentunut. Vähän turhilta tuntuvat neuvolakäynnit nyt, mutta terveydenseurantaa lähinnä. Pian saadaan tehdä myös isyydentunnustaminen, se on ihan tarpeen kun ei aviossa olla.

Olen koittanut saada loppuun pienen neulontaprojektin - tarkoitus oli että tästä tulisi viltti talveksi vaunuihin, antamaan ekstralämpöä. Katsotaan mitä siitä tulee, valmista ei ole vielä ja täytyy vielä yhdistellä noita neliöitä ja silittää sileäksi.

Vointi on ollut hyvä. Urheilua en ole juuri harrastanut. Ainoa liikunta on ollut kävely, jota sitäkin voin noin 20-30min kerralla harrastaa. Sitten alkaa vatsaa sattumaan, nyt useimmiten vasemmalle puolelle. Neuvolassa sanoivat, että moinen kipu olisi vain liitos/venymiskipuja, kaiketi niin sitten. Kipu loppuu aina kun tulen kävelyltä kotiin ja istun alas rauhoittumaan.

Ruokaa tuntuu uppoavan kuin pieneen hevoseen. Oon ehkä syönyt liikaakin, mutta koittanut rajoittaa terveellisiin vaihtoehtoihin ja syödä paljon hedelmiä ja kasviksia. En aina ole täydellisesti onnistunut, sillä pari kertaa on tullut sipsiä ja karkkiakin nautittua. Niissä on vain se vaara, että kun kerta sokerin makuun pääsee, niin sitä kaipaa lisää ja lisää.... Nyt minua odottaa keittiön kaapissa karkkipussien jämät, joissa on pelkkää mustaa salmiakkia ja lakritsia. Syön ne sitten kun vauva on täällä :)

Selkä on kipuillut vaihtelevasti. Yöllinen valvominen on yllättäen vähentynyt. Nukkuminen onnistuu lepoasennossa, kun alempi jalka on suorana ja ylempi jalka vartalotyynyn päällä koukussa. Välillä vain selkä tuntuu rasittuneelta yön jälkeen ja tuntuu erilaista kipua - ei sitä iskiaskipua joka säteili pakaroihin ja jalkoihin. Iskiaskipu kyllä alkaa, jos nukun normaalissa sikiöasennossa kyljellään. Se ei ole siis kadonnut mihinkään, olen vaan onnistunut nyt hoitamaan oireita niin että saan nukutuksi. Jaksaapahan käydä töissä! Jos olo menee huonommaksi, niin en kyllä pelkää hakea sairaslomaa, sillä stressi alkaa painaa ja pieni kotona lepääminen ei olisi pahitteeksi! :D

Äitiysloman alkuun kaksi kuukautta ja rapia viikko siihen päälle. Ei kauaa enää!

Raskaana olo kyllästyttää välillä

En ole varmasti ainoa nainen, joka on kyllästynyt raskaana oloon. Se, että raskaus on elämän parasta aikaa, on kyllä täyttä puppua ainakin minun kohdalla.

Minulla on vielä noin 3,5 kk jäljellä tätä raskasta aikaa, ja olo alkaa olla jo melko tukala. Fyysisesti tukala. Mulla oli todella pitkään pieni vatsa ja se on kasvanut hitaasti - kunnes viikot 20+ olivat käsillä! Nyt vatsa on pyöristynyt selkeästi ja kaikenlainen kääntyily, tavaroiden poimiminen lattialta, kurkottelu on ärsyttävän hankalaa. Olo on jatkuvasti kuin pallolla - maha on pinkeä, iho venyy ja kiristää, vaate yksi kerrallaan tuntuu liian kireältä päällepantavaksi.

Kuva: Pixabay

Fyysisesti myös urheilu ottaa koville. Tai jos kävelyä voi nyt enää urheiluksi kutsua. Puolen tunnin kävelyn jälkeen vatsaa alkaa kivistämään ja vauhtia täytyy höllätä - kipu loppuu vain levolla. Yhdenkin kerroksen kävely ylöspäin rappusissa saa minut läähättämään kuin lihavan koiran joka ei ole liikuntaa koskaan harrastanutkaan. Pitkään jalkeilla olo alkaa heikottamaan ja täytyy istua alas kuin vanha mummeli, jotta jaksaa taas. En sanoisi, että tää mitenkään hehkeää on. Ja tästä se vielä vain pahenee, kun vatsa kasvaa kokoa.

Seksistäkin on tullut hankalaa, lähinnä selkäkipujeni vuoksi. On vaikeaa löytää asento, jossa en naksauta selkääni jumiin tai saa sitä muuten vain kipeäksi. Kauppakassien kantamisen olen jo unohtanut. Miehen täytyy olla mukana kantamassa meidän viikko-ostokset kotiin rappuset ylös, en iki päivänä jaksaisi raahata niitä kotiin saakka. Asunnon siivouskin on hankalaa, imuroinnista kipeytyy selkä ja mies ei anna minun plärätä kemikaalien kanssa. Selkäkipujen hoito on yhtä kuntoutusta, jokapäiväistä venyttelyä ja kehonhuoltoa. Vessassa pitää juosta jatkuvasti. Nälkäkin on, mutta ruokaa ei enää mahdu vatsaan yhtä paljon kuin ennen, sillä vatsa on täynnä vauvaa.

Sekin, kun edes viinilasillista ei voi nauttia. Tämä on ollut pisin alkoholiton aika aikuisiälläni, ja kyllä olisi useampaan otteeseen jo maistunut lasi kylmää. Mutta en voi enkä halua pienen takia sitä tehdä. Jäähdytän valkoviinini valmiiksi synnäriä varten, voidaan siellä sitten juhlistaa pienen syntymää yhdessä.

Lähinnä siis ärsyttää, että olen fyysisesti kykenemätön asioihin, joita olen normaalisti voinut tehdä ja haluaisin yhä kyetä tekemään.

Tämän valitussaarnan jälkeen haluan mainita, että on raskaudessa positiivisiakin puolia.

Mielialanvaihteluille on aina selitys: hormonit. Siis vaikka se ei olisikaan oikea syy, mutta hormoneja voi syyttää aina ja se menee uskottavasta selityksestä helposti läpi. Ruokahimoni ovat yllättäen hyväksyttäviä, sillä olenhan minä raskaana. Sen lisäksi voin surutta istua bussin ja junan parhaille paikoille ja jopa pyytää ihmisiä antamaan paikkansa. Ruuhkabussissa istumapaikka on siis taattu.

Uskaltaisin väittää, että raskaus on syventänyt meidän parisuhdetta, sillä syntyvä pienokainen luo konkretiaa parisuhteen pysyvyydelle - tässä sitä pian ollaan pienen ihmisen kanssa, jonka me kaksi olemme yhdessä luoneet. Olen ehkä ollut onnellisempi ja vapautuneempi raskauden aikana - tälle olotilalle antautuminen on tuonut jonkunlaisen hymyn takaisin elämääni. Pienen odottaminen ja ajatus siitä, että hän on pian täällä, innostuttaa päivä toisensa jälkeen.

Raskausviikko 22 ja 23 - opin elämään selkäkipujen kanssa

Salilla kevyttä treeniä, rv 22.

Musta tuntuu, että aloitan joka postauksen mainitsemalla, että viikko on mennyt nopeasti, mutta niin se vaan menee. Lähinnä töiden takia - mulla on ollut jäätävä kiire pikaisen asiakastoimeksiannon kanssa ja sain sen vihdoin puristettua kasaan. Nyt eletään jo raskausviikon 23 loppua joten mä kirjoittelen samalla molempien viikkojen kuulumiset.

Sain vihdoin vastauksen neuvolasta (iskiaskipuun liittyen). Ei mikään ihme, että siellä päässä oli täydellinen radiohiljaisuus, sillä meidän kätilö oli ollut poissa viikon. Ja minä koittanut selvitä kivuissani. Kun sain vihdoin vastauksen sieltä, niin sain samantien lähetteen fysioterapiaan. Seuraavana aamuna kävin fyssarilla, joka sekään ei juuri osannut minua auttaa. Sain lähinnä samoja neuvoja mitä olen jo netistä löytänyt. Kun kipu johtuu raskauden vuoksi löystyneiden nivelten liikkumisesta, niin ei asialle ole paljoa tehtävissä.

Selkä on nyt taas alkanut naksumaan enemmän. 

Se oli pitkän aikaa totaalisen jumissa - silloin kivut vain yltyivät päivä päivältä sietämättömämmiksi. Naksahduksen jälkeen kivut oli hetken poissa, ja uudelleen naksahtamisen jälkeen kivut palasi. Nyt viimeisten parin viikon ajan selkä on naksunut enemmän ja vähemmän. Kivut selkeästi joko lisääntyvät tai vähenevät joka naksahduksen jälkeen. On öitä, jolloin kipuja ei juuri ole. Sitten on öitä, jolloin valvottaa. Yhden asian olen huomannut: eräs nukkumisasento helpottaa nyt kipuihin. Kyljellään nukkuessa alempi jalka suorana, jalkojen välissä vartalotyyny, ja ylempi jalka koukussa tyynyn päällä. Tämä vapauttaa selän mukavasti ja näin nukkuessa kipuja on niin paljon vähemmän. Kyljen vaihtaminen vartalotyynyn kanssa on ärsyttävää, mutta pakko välillä vaihtaa kylkeä ettei kokonaan jumiudu toispuoleiseksi. 

Nukkumisasento, jolla selkäkivut pysyvät lievänä. Kuva: Valmennus Verkossa Oy

En muuten löytänyt parempaakaan kuvaa tähän hätään netistä, mutta eiköhän tuo aja asian :D Näin nukkuessa iskiaskivut pysyy poissa, mutta kyllä mä silti heräilen jatkuvasti, enemmän ja vähemmän. Toisinaan ehkä vain 3 kertaa, viime yönä ainakin 10.. Stressin jälkimainingit voi toki syödä tuota unenlaatua, mutta nyt töissä alkaa rauhoittua taas. Tai oikeastaan minä alan rauhoittua siellä töissä, enkä ota niin kamalaa painetta - teen minkä ehdin! :)

Ensiviikolla alkaa töissä taas monia mukavia juttuja. 

Oon ollut nyt vasta 2 kuukautta siellä töissä ja mä oon nauttinut ihan hirveästi mun työtehtävistä. En voi oikein valittaa mistään. On vastuuta ja on vapautta, voi tehdä etänä, toimistolla, kunhan on tavoitettavissa ja hoitaa hommansa. Oon saanut jo kutsuja esittämään yhden työn tuloksia ministeriöön saakka - oli muuten jännää, mutta selvisin. Tää työ on avannut niin paljon mahdollisuuksia ja koitan saada paljon kontakteja, verkoston kautta voi löytyä jatkossa uuttakin työtä jos niikseen on. Meidän tutkimusaihepiiritkin on tosi mielenkiintoisia, riittää uutta opittavaa. Voisko siis sanoa, että tää työ on ihan unelma? Niin, maksaa ne kuulemma mulle palkkaakin äitiysvapaan ajalta. :o

Tänään suuntana on lastenvaatekirppikset, joten katsotaan myöhemmin tänä viikonloppuna, että mitä löytöjä meidän pikkubebelle tein!

Vaunupohdintoja. Ora vai.... Ora?

Viikot vierii ja joitakin hankintoja olen jo tehnyt vauvaa varten. Isoin hankinta on tietysti vaunut, joita en ole vielä ostanut. Minua houkuttelisi ostaa käytettynä, jottei tarvitse varoa ja huolehtia uutena ostettujen vaunujen kunnosta, mutta toisaalta uutena ostettuna kaikkien ominaisuuksien pitäisi toimia ainakin takuun ajan.

Mulla on aika tarkat kriteerit, mitä vaunujen tulee täyttää meidän käytössä.

• Tulee kulkea helposti ulkona säässä kuin säässä (= ilmakumirenkaat)
• Ei liian painavat
• Ketterät kaupoissa, ravintoloissa ja ostoskeskuksissa käyntiä varten (= kääntyvät eturenkaat)
• Mahtuu julkisiin helposti
• Helppo koota kasaan
• Mahtuu auton peräkonttiin vaivatta
• Kopassa kantosangat

Joo, näihin kriteereihin en ole montaa vaunua löytänyt. Käytännössä vain yksi malli täyttää kaikki kriteerit: Ora Unto. 

Olen katsellut Oran vaunuja käytettynä, mutta Untoja ei juuri myydä vielä, sillä ne ovat olleet vasta hetken markkinoilla. Jotkut vaunut oli Oulussa myynnissä, mut en ihan just lähde ouluun hakemaan täältä Helsingistä :D Eli vaihtoehtona on vain ostaa uudet. Kääntyvillä eturenkailla hintaa jää 890 euroa.. Onkohan mikään muu mun tekemä ostos maksanut niin paljoa? Ehkä kamera! Se oli uutena 1000 euroa. Onneksi sain juuri palautuksena jonkun satasen rahaa vielä Lyypekin ajoilta, kun olivat vihdoin laskeneet veden ja lämmön kulutuksen ja tasanneet laskun.. Sen rahan pistin heti syrjään vaunuja varten.

Onhan se paljon rahaa, mutta toisaalta mä haluan vaunut, jotka sopii meidän perheeseen pitkän aikaa. Oran vaunuissa lapsen painoraja oli suht korkea, joten niiden pitäisi kestää toivottavasti ainakin sen 3 vuotta. Voisin ostaa käytettynä yhdet vaunut, jotka täyttää osan kriteereistä (esim Ora Taiga/Saaga), ja sitten toiset, jotka täyttää loput kriteereistä, mutta oh my, en halua kaksia vaunuja meille. Yhdet, mitkä sopii joka tilanteeseen.

Ora Unton värivaihtoehdot. Kuva: Ora.fi

Yritän pitää silmällä markkinoita ja bongata jos löytyisi vastaavat kuin Oran Untot, mutta edullisemmin. Vielä en ole onnistunut siinä. Onko lukijoilla vinkkejä, tuleeko mieleen vaunuja, jotka olisi hyvin samantyyppiset? 

Raskausviikko 21 - ihmeparantuminen?

No jo on taas ollut tapahtumarikas viikko! 21. viikkoa eletään, tarkalleen ottaen rv 20+6.

Tällä viikolla iskiaskivut alkoivat mennä niin pahaksi, ettei nukkumisesta tullut juuri mitään. Edellinen postaukseni iskiaksesta oli piste iin päälle ja vannoin kokeilevani naksauttaa selkää. Ja niinhän minä onnistuin tekemään! Tein alaselkää avaavaa, venyttävää kiertoliikettä lattialla selällään - se itsessään ei tehnyt vielä mitään, varmaan vain pehmensi paikkoja vähän. Tämän jälkeen alaselän venyttely ja jumppailu sai aikaan jomovan naksahduksen alaselässä (joka siis ei tuntunut miltään). Mietin, että olikohan tämä nyt tässä.

Ihmeparantuminen? Vai vihdoin toimivat keinot iskiakseen?

Sitä seuraavana yönä hermosärky oli minimaalista. Käytin lisäksi tukityynyä selälle, sillä en jaksanut enää unettomia öitä. Ihmettelin aamulla, että kuinka vähän kipuja mulla oli yöllä!

Seuraavana päivänä jatkoin venyttelyä ja selän avaavia liikkeitä. Sain aikaan toisen naksahduksen - nyt hieman ylempää keskiselästä. Seuraavana yönä kipuja ei ollut lainkaan. Siis mitä ihmettä! Nyt selkää vain jomottaa, lähinnä lihaskipua ja jäykkyyttä yön jälkeen, mutta hermosärky oli poissa. Sitä seuraavana yönä sama juttu - ei kipua. Nukuin yhdeksään asti.

Nyt haluan sanoa, että en vakuuta teille naksautuksen ehdottomasti toimivan enkä suosittele, että kukaan tekee sitä yksin kotona. Osteopaatti tai muu ammattilainen on paras ja luotettava apu, mikäli nikamien mekaanista naksautusta kaipaatte. Naksautus ei välttämättä myös toimi kaikille, koska se riippuu mikä on iskiaskivun syy - välilevynpullistumassa selän kiertoa ei suositella! Mutta nikamien yliliikkuvuuden aiheuttamaan hermopuristukseen naksautus voi auttaa. Voi myös olla, että alaselän tukityynyllä oli myös vaikutusta iskiaskivun poistumiseen, joten suosittelen tukityynyn käyttöä öisin.

Ompelin itselleni ohuen tukityynyn alaselälle.

Meillä sattui olemaan tallessa tyynynsisältöä toisista tyynyistä, joita oli vähän aikaa sitten muokannut ja keventänyt. Nappasin kangaspalan kaapista ja ompelin pitkulaisen, suorakaiteen mallisen minityynyn selälle ja täytin sen sopivalla määrällä täytettä. Tyyny antaa ehkä noin 0.5-1cm tuen selälle, kun tyynyn päälle laittaa kehon painon. Se riittää mainiosti tukemaan alaselkää yöllä.

Positiivisia alkusyksyisiä kuvia Berliinistä vuodelta 2016.

Töissä aika meni nopeasti, sillä olin kolme päivää saikulla ja vain kaksi toimistolla. Uutta työtä riittää, isolta asiakkaalta tuli kiireinen homma ja ensiviikolla siihen liittyen palaveri. Ei parane joutua uudelle sairaslomalle! :D Mä olen täysin buukattu koko loppuvuodeksi - kolme projektia, niissä riittää hommaa. Töissäkin paljastin olevani raskaana ja esimies onneksi onnitteli sekä jakoi omia kokemuksiaan. Oli tosin yllättynyt, kun sanoin, ettei aio olla kauaa poissa.. No jaa. Työkaverit eivät näyttäneet hämmästyneiltä, lieköhän olivat jo arvanneet? Jokatapauksessa, sain vaihdettua työpisteen toiseen huoneeseen, joten nyt minullakin on sähköpöytä ja selkä kiittää!

Volkspark Friedrichshain 2016 syyskuu. Oli vielä lämmintä!

Vauva potkii kovasti - iltaisin.

Sillä on selkeästi rytmi, sillä potkukohtaiset tulee vasta illalla kotosalla, ei juurikaan töissä. Potkut alkaa olla tosi voimakkaita, kerran jopa näin mahan ihon liikkuvan. Vahva lapsi tulossa ;)

Rakenneultrassa oli kaikki hyvin.

Siellä käytiin jo viikko sitten, mutta en vielä ehtinyt kirjoittamaan. Kaikki rakenteet oli ok ja osaset löytyivät oikeilta paikoiltaan. Meillä oli kätilöharjoittelija tutkimassa vauvaa ja siinä kesti hetki, kun hänelle homma ei ollut niin tuttua vielä. Kokenut kätilö onneksi lopuksi tarkasti itsekin, että kaikki oli tosiaan ok. Sukupuolikin saatiin tietää, mutta meidän piti kysyä sitä, he eivät tarjonneet tietoa automaattisesti kuten olin ehkä kuvitellut. Vauvan mitat oli kaikki normaalit ja painoakin ehkä vähän liikaa näille viikoille: 333 grammaa! Aloinkin nyt rajoittamaan vähän tuota valkoisen leivän + hunajan syöntiä, ettei tule liikaa sokeria. Ei ole tarkoitus kasvattaa mitään jättiläisvauvaa kuitenkaan. Oma paino on noussut alusta lähtien vasta 4.3 kg, eli nousua viime viikkoina ei ole juurikaan tapahtunut. Mutta vatsassa on pientä kasvua nähtävissä, joten kaikki hyvin :)

Elämää iskiaksen kanssa

Viime viikolla kirjoitin lääkärin diagnoosista - varsin yleisestä sellaisesta raskauden aikana. Tässä on vajaa viikko sairaslomailtu, ei niin hyvällä menestyksellä.

Lääkäriin mennessä mulla oli ollut jo pari viikkoa kipua öisin. Heräilin herkästi yöllä ja huomasin toisinaan kipua pakaroissa ja jaloissa. Vähitellen, yö yöltä, kivut ovat voimistuneet ja säännöllistyneet. Niitä on useammin, ne ovat voimakkaampia. Yökipuilu johti sängyn vaihtamiseen ja lihaskuntotreeniin sekä venyttelyyn. Kun nämä eivät kuitenkaan kipua kokonaan parantaneet, niin päädyin lääkäriin ja sitä kautta sairaslomalle.

Lääkäri neuvoo, että aktiivisuus ja aika parantaa iskiaksen.

Paitsi, jos iskias on raskauden aiheuttama, niin synnytys on ainoa tepsivä hoito.. Jokatapauksessa, lääkärin neuvoja olen yrittänyt totella. Pysynyt aktiivisena: käyn kävelyllä joka päivä, vähintään 15 min, yleensä enemmän ja useasti. Kävely verryttää alaselkää hyvin ja jalkeillaolon jälkeen selkä tuntuu hyvälle.

Olen venytellyt joka päivä. Pakaroiden, etureisien ja takareisien venytykset. Pohkeet. Rintarangan liikkuvuusharjoitukset, alaselän rentoutus joogamatolla tv:tä katsellessa. Käytän rullaa ja trigger-palloa vielä lihasten kevyeen rullailuun.

Särkylääkkeitä olen popsinut pahimpaan kipuun. Parasetamoli ei juuri auta. Se voi vielä lihassäryn pois, mutta hermokipuun sillä ei ole juuri vaikutusta. Ehkä ennemmin henkinen apu kivusta selviämiseen..

Kylmähoitoa tulehdukseen. Jomo Ice Power -kylmägeeli on todella tehokas viilentäjä ja käytän sitä etenkin öisin. Kylmä-kuuma-geelityyny on aina jääkaapissa valmiudessa ja sitäkin olen käyttänyt. Kylmä on ainoa, joka saattaa helpottaa hermosärkyä. Välillä auttaa, välillä ei. On tosin tärkeää, että kylmä kohdistetaan vain selkärangan alueelle, sille oikealle kipualueelle. Viereiset lihakset voivat ärsyyntyä kylmästä. Samoin on aina tärkeää, ettei jääkaappikylmää laita koskaan suoraan iholle, vain aina joku ohut paita väliin.

Iskiaksen hoitoon

Kaikesta ahkerasta kotihoidosta huolimatta, kipua on alkanut esiintyä myös levossa, eli kivut ovat pahentuneet sitten lääkärikäynnin. Öisin kipu alkaa aikaisemmin ja joudun usein nousemaan ylös jumppailemaan, ottamaan särkylääkkeen ja kylmägeeliä alaselälle. Lihakset, joihin kipu kohdistuu, ovat rasittuneet ja aivan jumissa. Lonkkia särkee aamuisin.

Yleensä herään kolmen aikaan ensimmäistä kertaa kipuun. Yhtenä yönä nukuin jopa viiteen saakka ilman kipuja. Viime yönä heräsin jo kahdelta. Näiden kahden yön erona oli se, että toisena iltana olin käynyt myöhään puolen tunnin lenkillä ja venytellyt ennen nukkumaanmenoa - toisena iltana tein lenkin aiemmin, katselin telkkaria ja venyttelin. Myöhäinen aktiivisuus siis näyttäisi parantavan unenlaatua.

Tänään on viimeinen sairaslomapäivä ja mä olen kuoleman väsynyt. 

Tällä hetkellä on vaikea nähdä mitään positiivista tässä raskaudessa. Kysyin jo neuvoa neuvolasta, vastausta odotellessa kokeilen viimeistä keinoa, josta voi olla apua: nikamien avaus. Alaselän/lannerangan avaamiseen näyttää olevan simppeli kotiohje, jolla voi varovaisesti yrittää saada rankaa kohdalleen. Jos tämä auttaa, niin hyvä vaan. Ei se ainakaan voi pahentaa mun oloa enää.