Edellisenä yönä en nukkunut kovin hyvin, mutta aamulla oltiin valmiina lähtöön, minä ja mies. Lähtö myöhästyi ja mehän meinattiin pyöräillä keskustaan! Helsingin ultrat on kaikki kuulemma Bulevardilla, joten sinne siis! Paineltiin aikamoista kyytiä polkupyörillä, jottei myöhästytä. Hiki hatussa päästiin neljännen kerroksen ilmoittautumisautomaatille ja juuri ajoissa oltiin loppujenlopuksi.
Kätilön kanssa käytiin ensin läpi raskaustiedot, jonka jälkeen sitten ultran pariin. Tämä oli mulle elämäni toinen ultra! Edellinen tehtiin pienen kystan vuoksi, joka osoittautui harmittomaksi turvonneeksi imusolmukkeeksi. Mutta tämäpä ultrattu maha ei ollutkaan vain turvonnut ;)
Huh hei sitä tunteiden vuoristorataa kun pienen ihmisen kuva ilmestyi ruudulle. Ensimmäinen fiilis oli pienimuotoinen järkytys, että hei, siellä oikeasti on joku ja se on hyvinkin elossa, sen jälkeen olisin voinut vain lumoutuneena tuijotella tätä ultra-elokuvaa pienestä. Sillä oli kunnon bileet menossa! Kätilökin sanoi, että onpas aktiivinen, siellä jumpattiin ihan kunnolla. Odoteltiin jonkun aikaa, että meno rauhoittui ja saatiin sikiö tutkittua ja mitat otettua.
Kaikki oli siis ok, koko vastasi oletettua miinus yksi päivä, eli laskettu aika siirtyi yhdellä päivällä eteenpäin. Saatiin vino pino printtejä mukaan, joita sitten loppupäivä tuijoteltiin. Melkein heti ultran jälkeen tulikin jo sähköistä postia HUS:lta seulonnan tuloksista (ultra + verikoe) - ei todettu riskiä kromosomihäiriöihin. Nopeaa palvelua!
Ultrassa käynti oli aivan mahtavaa. Se teki ensimmäistä kertaa tästä odotuksesta todenmukaista, kun sai fyysisesti nähdä tulevan pienokaisen. Ja toisekseen oli ihana tietää, että kehitys on sujunut normaalisti. Vauva on nyt nimetty bilevauvaksi, sen pitämän juhlien vuoksi. Toistaiseksi vatsassa on hyvin tilaa bilettää, myöhemmin voi alkaa tehdä tiukkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit jättää kommenttisi tähän