sunnuntai 11. elokuuta 2019

Raskausviikko 13 - hyvästi pahoinvointi

Edellinen postaukseni alkuraskauden vaiheista, oireista ja tuntemuksista kertoi ensin hyvin oireettomasta alkuajasta ja sen jälkeen ilmenneestä pahoinvoinnista, jota kesti noin kuukauden päivät.

Olin niin onnellinen huomatessani, että pahoinvointi on kadonnut! Tätä itsessään voisi jo juhlistaa, sillä sitä tunnetta ei kaipaa kukaan. Nälkä on yhä, mutta lievempänä kuin ennen. Minun ei tarvitse enää syödä joka tunti.. vaikka syömisestä pidänkin! Olen siis onnistunut palaamaan takaisin terveelliseen ruokavalioon viikolla 13, pitäen erityistä huolta kalsiumin ja kasvisten riittävästä syönnistä.

Väsymys iskee yhä fyysisen aktiivisuuden jälkeen ja lepoa tarvitsee usein. Mutta jaksan olla aktiivinen! Sehän tässä onkin parasta. Yhtenä hetkenä olen oikea tehomyyrä ja toisena makaan sohvalla puhelin kädessä. Liikuntaa olenkin lisännyt tällä viikolla ja Sportstracker pitää huolen, että liikun vähintään sen minimisuosituksen 2h 30 min, vaikkakin oma tavoite on lähempänä 4-5 tuntia viikottain.

Uusia (ja vanhoja) kipuja on ilmennyt tällä viikolla. Liitoskivut muistuttavat olemassaolostaan usein liikkellelähtiessä sekä aivastaessa. Selkäkivut ovat alkaneet ilmestyä - jo nyt! Olen yllättynyt kuinka aikaisessa vaiheessa selkä alkoi kipuilla - kodin siivoaminen imuroimalla ja luuttuamalla riitti kaatamaan minut sänkyyn selkäkipujen vuoksi. Luulin, että urheilullinen taustani ja hyvä lihaskuntoni olisi ehkäissyt selkäkipuja, mutta näemmä ei.. Tiedänpä ottaa rauhallisemmin jatkossa.

Näiden kipujen lisäksi sain sappikivikohtauksen - kauppareissulla. Sekin aivan uusi kokemus minulle ja harvinaisen vaarallinen, mikäli iskisi vaikka autoilleissa tai pyöräillessä! Se alkoi aivan yhtäkkiä pistävänä, kouristavana kipuna ylävatsalla oikealla puolella lähellä kylkiluita. Kipu tuli aalloittain muutaman sekunnin välein ja voimistui vähitellen. Hengittäminen pahensi kipua, joten istuin vain alas odottamaan epätietoisena mikähän minuun iski. Joitakin minuutteja myöhemmin kipu lieveni ja loppui. Kohtaus oli onneksi hyvin lyhyt, mutta ensimmäinen laatuaan. Nettiä luettuani selvisi mistä oli kyse ja voin siis odottaa, että näitä kohtauksia saattaa tulla lisää ja kivut vain pahenevat. Tästä tuleekin jutunaihe seuraavalla neuvolareissulla, mikäli selviän sinne asti ilman uutta kohtausta.

Kuulisin mielelläni muiden odottavien sappikivi-kokemuksia, sillä kuulemani mukaan nämä kohtaukset voivat olla kivuliaampia kuin itse synnytys? Kommentoikaa kokemuksianne ja kuinka selvisitte kivuista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voit jättää kommenttisi tähän