Loppuraskauden vaivat - valoa tunnelin päässä?

Vauvan huone on ... puoliksi valmis!

Vuosi on vaihtunut ja me vaihdoimme samalla osoitetta. Uusi isompi asunto, kaksikerroksinen rivari rauhallisella alueella, on juuri sitä mitä me kaivattiin. Tai ainakin minä. Kyllä mieskin vaikuttaa ihan tyytyväiseltä - tilaa on enemmän, oma sauna löytyy, katoksellinen pysäköinti ja treenipaikka lähellä.

Viimeiset pari raskausviikkoa oli todella kiireisiä. Pääsyynä siihen oli muutto. Minulla oli aivan järkyttävä vimma saada tavarat purettua - ihan kuin ei tuo siivousvietti olisi muutenkin jo koholla raskauden takia, niin ympärillä lojuvat muuttolaatikot saivat minut purkamaan tavaroita aivan raivon vallassa :D Samalla piti tehdä uusia hankintoja, hankkia puuttuvia huonekaluja ja tehdä kodin säilytysratkaisuista toimivia. Fyysisesti purkaminenkin otti koville ja viikon touhuamisen jälkeen olin aivan naatti. Palasin töihin viikoksi ja sen ajan olin niiiiin väsynyt. Nukuin, söin ja kävin töissä, enkä jaksanut edes miettiä mitään vauvan huoneen laittoa tai kodin viimeistelyä tulokasta varten.

Vauvan huone on samalla myös askarteluhuoneeni.

No, tänään aloitin virallisesti sitten äitiysvapaan. Toiset kutsuu sitä lomaksi, mutta en näe tätä lomana, kun ei tästä ajasta saa edes kunnon korvausta. Mieluummin olisin töissä tienaamassa, mutta fysiikka ei enää tässä vaiheessa raskautta kestä, niin pakko olla kotona. Aloitin vapaan hyvillä mielin: iloiseksi minut tekee se, että raskaus on askelta lähempänä loppua ja pian saan taas kehoni omaan käyttöön ja olla taas täysin oma itseni. Toiseksi, en malta odottaa, että pieni vauva on tässä maailmassa ja saadaan huolehtia hänestä yhdessä. Kolmanneksi, nyt mennään jo kohti valoisaa aikaa ja kevät tulee äkkiä pienestä vauvasta huolehtiessa. Jos se talvi kävisi kylässä ensin niin sitten saa kevät tulla...

Loppuraskauden vaivat

Nyt on alkanut jo 36. raskausviikko (rv 35+1). Kun ohitin sen maagisen 35 raskausviikon rajan, niin yllättäen monia uusia vaivoja on ilmennyt. Ensinnäkin, vauvan kasvuspurtin näkee ulospäin. Vatsa on kivikova pallo, ja iho venyy ja paukkuu sellaista tahtia, että mun rajat ainakin on tullut jo vastaan. Mä en kertakaikkiaan halua isompaa vatsaa, tämä on jo aivan järkyttävän kokoinen ja hankala muutenkin. Vauvan näkee, kun se puskee selkää ja peppua vatsani läpi. Vatsalle muodostuu sellainen "lisäpallo" joka sitten liikuskelee nopeaan tahtiin. Aika alienia.

Muita vaivoja on mm. sellainen veren/paineen tunne päässä. Se tulee välillä levossa, istuessa tai maatessa (kyljellä, en ole maannut selällä rv 20 jälkeen). Tuntuu siis samalta, kun laitat pään alaspäin ja veri pakkautuu päähän. Kestää hetken, ja häipyy hiljalleen pois. Lääkäri ei tarkastuksessa tähän puuttunut, joten ei kai ole niin vakavaa, mutta silti todella inhottavan tuntuista. Verenpaine on kohonnut jonkin verran siitä mitä se oli keskiraskaudessa. Täytyy puhua uudestaan neuvolassa tästä, sillä paineen tunne päässä on liki päivittäistä.

Vauvan liikkuessa minulle tulee hermokipuja. Se ilmenee usein äkillisenä kipupiikkinä ja lamaannuttaa koko jalan hermoston, joko oikean tai vasemman jalan hermon. Jalasta lähtee siis tunto aivan millisekunneiksi.

Hengenahdistusta on myös esiintynyt. Rintakehää ahdistaa välillä, ja se kyllä helpottuu kun vaihdan asentoa etunojaan, siten että vauva roikkuu "alaspäin" eikä paina keuhkoja.

Sukkapuikkokivut alkoivat myös. Olkoot sitten vauvan pää tai mikä lie sen aiheuttaakin, niin se kipu on aivan jäätävä. Alapäässä syvällä, kohdunsuulla tuntuva kipu. Ei kovin hauskaa, etenkin jos sattuu silloin kun olen julkisella paikalla. Mun kipukynnys on sinänsä korkea, mutta äkillinen kova kipu saa kyllä minussa aikaan näkyvän reaktion, joten naaman vääntyily on taattu vauvan aiheuttaessa näitä kipuja minulle.

Näiden kipujen lisäksi glukoosia on todettu virtsanäytteessä, jonka vuoksi olen käynyt jo kolmesti labrassa. Joudun uudestaan sokerirasitukseen, sillä vauva kasvaa muutenkin keskivertoa nopeammin, tämän lisäksi otetaan pari muuta labraa tulehdusten poissulkemiseksi.

On aika sanomattakin selvää, että mä olen täysin kypsä tähän raskauteen. Saisi päättyä vaikka samantien, olisin niin paljon onnellisempi ja voisin vielä välttyä raskausmasennukseltakin. Ehkä salaa toivon, että sokerirasituksessa tulee ilmi lievä positiivinen tulos tai vauva todetaan kookkaaksi, jotta hommat laitettaisiin alkuun normaalia aiemmin. Minulle sanottiin jo, että suurikokoisen vauvan kanssa he eivät jää odottelemaan laskettua aikaa, vaan käynnistetään sitten ajoissa.

Nähtäväksi jää, miten käy. Tällä viikolla labrat varmasti määrittelee jo, että miten pian vauva saadaan syntymään.