Kaksi ensimmäistä viikkoa äitiysvapaalla on takanapäin. Vaikea olla töistä pois. Työsähköposteja olen pari kertaa viikossa lukenut, lähinnä pitääkseni itseni ajantasalla parin projektin suhteen, joista jäin pois. En tiedä miksi, mielenkiinnosta kai. Olisin tottakai halunnut olla mukana ja jatkaa projekteja, etenkin sitä, jonka suunnittelin tarjousta myöten asiakkaalle suoraan. Täytyy vain toivoa, että projektit etenee hyvin ilmankin minua ja työn jälki olisi vähintään yhtä hyvää. Huoh. Vaikeaa olla poissa töistä, kun työpaikka on unelma ja työtehtävät luotu minua varten! Osaako kukaan samaistua?
Näin aamulla kirjoittaessa tein samalla itselleni aamukahvit perinteiseen tapaan. Tai ehkä vähän vähemmän perinteiseen - sillä käytän kofeiinitonta raskauden aikana. Yleensä olen kuullut suomalaisten vain luopuvan kahvinjuonnista raskauden vuoksi, mutta miksi luopua, kun kofeiiniton vaihtoehtokin on olemassa?
Olen löytänyt kaupoista kahta eri kofeiinitonta kahvia: Jacobsin Krönung kofeiiniton, sekä Cafe Hag Klassisch Mild kofeiiniton. Molempia maistelleena, ne ovat aikalailla samanmakuisia. Jacobs on vähän edullisempi ja sitä on ollut paremmin saatavilla ainakin meidän Prismoissa, S-marketeissa sekä joissakin K-Supermarketeissa.
Alkuun join normaalia kahvia, mutta raskauden edetessä aloimme sekoittamaan kofeiinitonta ja normaalia kahvia, jotta kofeiinin määrä per juotu kuppi vähenisi. Aluksi sekoitussuhde taisi olla 1:1, eli kumpaakin saman verran. Pikkuhiljaa olen lisännyt kofeiinittoman määrää siten, että enää vain yksi neljäsosa oli normaalia kahvia. Nyt loppuraskaudessa siirryin sitten täysin kofeiinittomaan. Parempi vauvallekin, ettei saa enää kofeiinikiksejä, ehkä tämän myötä ei ole vieroitusoireita synnyttyä. Fingers crossed!
Mieliala on vaihdellut laidasta laitaan. On ollut todella yksinäisiä päiviä kotona, kun tuntuu, ettei ole mitään tekemistä, ei pysty tekemään mitään, eikä ole ketään juttuseuraksi. Jos mies jää etätöihin, niin on parempi olla, sillä päivä ei tunnu niin pitkältä odottelulta ja juttuseuraa on päiväsaikaankin.
Vauva kasvaa normaalia tahtia, vaikka ollaan +1 käyrällä. Näin ainakin neuvolan terkkarin sekä kätilöopiskelijan mukaan. Uusi neuvola oli tosi kiva, täysin uusi rakennus, siistit tilat ja oli siis oma erillinen rakennuksensa, ei terveyskeskuksen yhteyteen tehty neuvola. Ei tarvitse siis vältellä enää sairaita ihmisiä neuvolaan mennessä onneksi. Kaksi uutta yhteyshenkilöäni olivat tosi mukavia ja he tutkivat vauvan käsikopelolla huolellisesti, sillä mainitsin pelkoni suuresta vauvasta SF-mitan vuoksi. Käsin tunnustelemalla painoarviot on toki todella epäluotettavia, mutta he molemmat sanoivat tunnusteltuaan, että ihan normaalin kokoiselta vaikuttaa. Ehkä noin 3.2kg kokoinen tyttö olisi tulossa. Iso SF-mitta johtuu siitä, että vauva puskee jalkojansa suoraksi kylkiluihin, jolloin kokonaispituus toki kasvaa mitatessa.
He testasivat vauvan reaktiokykyäkin hauskalla testillä. Toinen mittasi sykettä dopplerilla ja toinen "kutitteli" vauvan jalkaa, joka löytyi helposti kylkiluiden luota. Sykkeet nousi välittömästi kun kutitus alkoi. Sanoivat, että on todella hyvä tällainen nopea reaktio, kertoo hyvästä kehityksestä. Ehkä sieltä on ihan terve vauva tulossa :)
Supistuksia on - kivuliaitakin. On päiviä, jolloin supistuksia on ollut usein ja olen alkanut tuntea kipua. Molempia - selkäkipua sekä menkkamaista alavatsakipua. Kipu on silti lievää, mutta havaittavaa. Supistuksia on tullut niin levossa kuin liikkeessä, eikä ne lopu asentoa vaihtamalla. Supistukset kuitenkin loppuvat jossain vaiheessa, eikä kivun määrä kasva. Väli on ollut noin 20 minuuttia. Eli toistaiseksi vielä pysytään kotona odottelemassa niitä oikeita synnytyssupistuksia.
Elämä äitiysvapaalla kaikenkaikkiaan on melko tylsää. Fyysisesti en kykene tekemään juuri mitään ruoanlaittoa ja pyykinpesua kummallisempaa. Kaupassa käyn kävellen hakemassa repullisen tavaraa kerrallaan. Kävely on hidasta ja ahdistavaa. Vatsa on pinkeä, kova, täyden oloinen. Mukavaa istumis- ja makuuasentoa joutuu hakemaan kauan. Vaatteet ei mahdu - paidat kiristää. Mulla on tasan kahdet housut mitkä mahtuu päälle - äitiystreenitrikoot ja isot yöhousut. Syön sen verran ruokaa kun mitä nälkäni mulle kertoo syödä. Ajan kulumiseksi leivon, laitan ruokaa, siivoan, katson Netflixiä, pelaan välillä jotain, ompelen, neulon.. huoh. Sitä vaan toivoisi, että vauva syntyisi jo, niin pääsisi kuluttamaan ajan johonkin paljon tärkeämpään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit jättää kommenttisi tähän