Mies on tehnyt suuremman osan vauvan hoidosta. Hänellä on oma kiire ja stressi saada gradu valmiiksi, harmiksi vauva ehti ensin. Hänellä on kädet täynnä, kun hoitaa vauvaa, auttaa minua ja koittaa saada työn loppuun. Tämä taas ahdistaa minua, etten kykene tekemään enempää. Henkisesti vointi on melko traumatisoitunut.
Olo kyllä kohenee vähitellen aamu aamulta. Mun ruokahalut hävisi täysin. Pärjään nyt ilman särkylääkettä. Sain vatsan vihdoin toimimaan luumujen avulla. En aluksi kyennyt juuri pidättämään. Nyt pidätys onnistuu vähän paremmin, mutta ilmaa tulee ja reippaasti. Keskivartalon hallinta on hankalaa, mutta olen jo aloittanut kevyen lantionpohjajumpan. Alapää turpoaa yhä seisoessa ja pidätys on hankalaa, mutta paranemista on havaittavissa verrattuna kotoutumispäivään.
Vauva on unelias tyyppi. Syö hyvin, mutta sätkii aivan vimmatusti. Söpö hän on kuin mikä ja mielellään tuijotetaan hänen hassuja ilmeitään nukkuessa. Lisää vauvasta tulossa myös lähiaikoina. Tässä vain pikainen päivitys. Helppoa ei ole fyysisesti, mutta hiljaa hyvä tulee..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit jättää kommenttisi tähän