Tätä hetkeä olen odottanut kauan - vauva nukahtaisi niin sikeästi sänkyynsä päiväunille, että ehdin taas blogin pariin. No tässä sitä ollaan. Valtavan itkun päätteeksi hän imaisi 100ml maitoa ja sammui kuin saunalyhty. Ei edes herännyt, kun laitoin hänet unipussiin rinnalta. Välillä näinkin päin..Vauvan nukuttaminen ei ole helppoa
Hän nukahtaa äärimmäisen harvoin näin nopeasti kuin nyt. Nyt kuusiviikkoisena hän on pari kertaa jo ottanut syvät unet vaunuissa - sitä ennen hän itki aina kotoa lähtiessä (pukiessa vaunuun laittaessa), ja aloitti itkut taas kotiin tultaessa. Nyt pari kertaa hän on jatkanut unia vaunuissa pidemmänkin aikaa. Ihme! Illalla nukkumaankäynti on usein itkuisa aja itkun päätteeksi uni kyllä lopulta tulee, viimeistään sitten kun vanhemmista on imetty viimeisetkin elonrippeet kanniskelun ja hyssyttelyn päätteeksi. Toki itku iltaisin on jo vähenemään päin - se pahentui 2 viikon jälkeen ja nyt 6 viikkoisena on selkeää muutosta havaittavissa.
Päiväunet meillä nukutaan lähinnä rintarepussa, ja vaunuissa päivälenkillä. Olen venyttänyt kävelylenkkejä yli tunnin mittaisiksi, jotta vauva nukkuisi kerralla pidempään. Oma kunto kohenee hurjaa vauhtia, kun me kävellään ulkona noin 5 km lenkit joka päivä, joskus kaksikin lenkkiä päivässä. Lähiseudut on tullut tutkittua lähempää ja nyt myös kauempaa - joka kerta koitetaan etsiä uusia reittejä missä ei olla vielä käyty. Tässä lähellä on onneksi paljon maaseutua, kun asutaan kaupungin reunamilla.
Mies sanoisi "jo", minä sanon että "vihdoin".. Halusin alunalkaen, että vauva nukkuisi omassa huoneessa omassa sängyssä ja vanhempien sänky jätetään vanhemmille. Mutta vauva nukkuikin ensimmäisen viikon meidän sängyssä, sillä ei kumpikaan raaskittu vauvaa laittaa laatikkoon nukkumaan yksin. Kaikki oli niin uutta ja ei oikein vielä tiedetty kuinka yöt tulevat sujumaan.
Hyvän alun jälkeen vaikutti sille, että vauva saisi nukkua äp:n laatikossa ensimmäisen viikon jälkeen. Laatikko oli ensin lattialla, mutta se ei oikein ollut käytännöllistä, joten vauvan sänky muutti meidän huoneeseen työnurkkaukseen ja työpöytä lähti vauvan huoneeseen. Näin sujui muutama viikko hyvin, kunnes vauvan ähkiminen häiritsi meidän yöunia merkittävästi ja vauva sai lähteä nukkumaan vihdoin omaan huoneeseensa. Sekin alkupaniikin jälkeen sujuu vihdoin todella hyvin, huoneen ovet jäävät rakoselleen jotta kuullaan mitä tapahtuu ja milloin on nälkä vauvalla. Äp:n laatikkokin jäi jo pois käytöstä nyt, kun vauva huitoo käsillään pakkauksen reunoille ja herää tähän ääneen mitä käsien osuminen pahviin aiheuttaa.
Stressaavaa aikaahan nämä itkuiset ensimmäiset viikot ovat, sen myönnän. On hyviä päiviä ja huonoja päiviä (tai kuten neuvolassa sanoin, "some days are crap and some okay"). Mutta päivä kerrallaan eteenpäin.. vauvan hymyt auttaa jaksamaan itkun keskellä. Kyllä ne paremmat ajat vielä koittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit jättää kommenttisi tähän